Aiheen vierestä. Osa 1.

Vaikeuksien kautta voittoon?

Maanantai 30.3.2015

Vesivahinko kerrostaloasunnossamme tapahtui viikko sitten, sunnuntaina 22.3.

Kaikki tietävät mitä tuo sana pitää sisällään: vesivahinko. Sen kun kuulee, pääsee suusta kirosanojen tulva.

Ajatuksiin vyöryy ensimmäisenä hintalappu, tulevan laskun summa. Se syrjäyttää hetkeksi kaikki muut mietteet. Kaikki tietävät kuinka kallista on vesivahinkojen korjaaminen.

Seuraava ajatus itselläni oli syyllisen löytäminen. Ja se pohdinta kiertyi myöskin rahan kautta. ”Syyllinen saisi luvan maksaa (kirosanoja)!”

Kun sitten näkee vahingon laajuuden ja ensimmäisen kosteusmittauskierroksen tulokset, alkavat kirosanat laimentua. Niiden tilalle tulee hiljaisuus. Olkapäät kohoavat ja kädet leviävät sivuille: shit happens. Hiljainen hyväksyntä. Ei kiroilu auta. Ei syyllisen löytäminen kuivaa vaurioita.

Ihminen hyväksyy kohdalleen osuvat vaikeudet yllättävän hyvin. Joillain se vie enemmän aikaa, jotkut pääsevät siitä kiroilun, epäuskon ja epätoivon hyökyaallosta nopeammin kuivalle maalle.

Tilanne tällä hetkellä on se, että nyt kartoitetaan vahingot ja tehdään korjaussuunnitelma. Kun niistä tuleva ensimmäinen arviolaskelma saapuu, niin sitten taas kiroillaan hetken verran, auttaa se tai ei.

Jalkalistat poistettiin eteisestä, keittiöstä, makuuhuoneesta ja vaatehuoneesta.

 Olohuoneesta poistettiin osa laminaateista.

Block - blokki - blokken?

Writer’s Block - Kirjoittajan Blokki?

Oikea määritelmä on kai ”valkoisen paperin kammo”. Vai miten te tuon kääntäisitte?

Kyseessä on kuitenkin jonkinlainen psykologinen este - muuri - kirjoittajan päässä, joka saa tuijottamaan ruudulla vilkkuvaa kursoria ja jähmettää sormet näppiksen ylle.

Siinä se vilkkuu, ja ilkkuu. Suorastaan vaatii kirjoittamaan. Ei kukko käskien laula, eikä näppistä komentamalla naulaa kirjoittajaparka…

Tuo on tuttua minullekin, mutta tällä kertaa ongelmana on Writer’s Frustration - Kirjoittajan Turhautuneisuus. (turhautuminen)

Mikään ei ärsytä niin paljon kuin se, että on kirjoittanut pari, kolmekin sivua ja huomaa pidemmältä tekstiä lukiessaan, ettei se toimi ollenkaan. Että juuri syntynyt teksti on aivan kuraa, suorastaan paskaa. Sillä hetkellä se turhautuminen blokkaa tuotteliaisuuden aivan yhtä tehokkaasti kuin piruileva, tyhjää ennustava kursori.

Ainoana keinona on poistaa ongelmateksti. Tuhota se. Pyyhkiä pois näytöltä.

Harmi vaan, että sen sisältö jää muistijäljeksi ajatuksiin ja saa epäilemään, onko (oliko) sen poistaminen sittenkään järkevää? Entä jos muokkaamalla ja muuttamalla se sopisi kuitenkin sisällöllisesti käsikirjoitukseen?

Näitä mietin - ja olen turhautunut.

To be continued…