Asian vierestä (lomablogi). VIII

18.8.2015. Viimeinen lomapäivä.

Espoo - Milano - Firenze - Cattolica - Milano - Viganella - Alpe Cheggio - Milano - Espoo - Tervola - Tornio/Haparanda - Kemi - Tervola - Jyväskylä - Espoo ja William K.

Ja vielä sanotaan, että lomalla pitää rentoutua.

Joo-o, pitää mennä pitkälle hakemaan sitä rentoutumista, mutta kyllä se onnistui. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tämänkertainen loma oli jälleen onnistunut.

Luin kuusi kirjaa ja aloitin kirjoittamaan jälleen yhtä.
Sain aurinkoa, merivettä, hiekkaa kenkiin ja vatsataudin.
Sain nauttia mahtavien ihmisten seurasta ja hyvästä ruuasta. Sain myös krapulan, ainakin kerran.
Otin kuviakin.

 

His and Hers. Or another way around? 

 

Juuri yhden kuvan verran pystyi pitämään jalkaa polttavan kuumalla hiekalla.

 

 

What a hell? En ostanut. Olisiko pitänyt..?

 

Italiassa osataan. Cattolicassa löytyy latauspisteitä sähköisille pyörätuoleille. 

Loistavaa palvelua. 

 

 Ah, tranquility.

 

Ah, kesäinen Suomi ei yllättänyt tälläkään kertaa.

 

Ei aina voi sataa. Pör-rör! 

 

Per... Tervolan vanha kirkko. Kesälomaan mahtuu myös kulttuurimatkailua.

 

Anno Domini 1687. 

 

Evästä. Täydellistä. Karjalan prikaati.

 

Sotilasvala Vekaranjärvellä 7.8.2015

 

Olohuoneessa viimein. Sellon William K. 

Joo, turha ihmetellä. En istu terassilla. Pidän ilmastoinnista.

 

Loma oli siis onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa töihin. Uskokaa tai älkää, mutta sitä jo vähän kaipaakin.

 

Kesä-Esa ja italialaista mahorkkaa.

Ciao! See ya!

Rikastua kirjoittamalla?

Hehee!
Kyllä. Otsikko naurattaa...

11.8.2015

Sain Elisakirjasta myyntiraportin. Olen tienannut Media Sudet -teoksellani 85€.
Se tarkoittaa noin 20 ostettua e-kirjaa. Iso kiitos ostaneille.
Koska kustannussopimuksessani on tiettyjä pykäliä, en saa tuotakaan summaa tililleni ennen helmikuuta 2016.
Joku voisi ihmetellä, että miksi kerron - paljastan - palkkioni määrän.
Miksi en? Ei se ole salaisuus. Se on fakta, jonka jokaisen kirjoittamaan ryhtyvän ja kirjailijan urasta haaveilevan on syytä tietää.
Joku voisi sanoa, että kirjoittamani teos on niin paska, ettei ole ihme, että se ei myy.
Saa sanoa, mutta ensin pitää valitettavasti lukea se paska kirja. Ei voi kritisoida teosta, jota ei ole lukenut. Sekin on fakta.

Aloittelijan on lähes mahdotonta markkinoida e-kirjaansa tarpeeksi tehokkaasti. Minun kohdallani kyseessä on ollut ajankäytön vähyys. Aika ei yksinkertaisesti riitä eri markkinointikeinojen etsimiseen ja käyttämiseen. Nyt syksyn lähestyessä yritän kuitenkin skarpata ja saada tuon 20 e-kirjan ostaneen joukkion kasvamaan 40.
Samalla valmistuu (toivon mukaan) seuraava teokseni, jonka työnimi on: Viikate.

Tässä katkelma teoksesta Median Sudet. Osta. Ei se ole paska, se on hyvä (näin sanoi ainakin kolme henkilöä, jotka ovat kirjan lukeneet).
https://kirja.elisa.fi/ekirja/median-sudet

"Nainen ei tuntenut Suomen Pankin virkailijaa henkilökohtaisesti, mutta oli törmännyt mieheen muutaman kerran joillain kutsuilla. Koko valtakuntaa kohauttanut tieto siitä, että mies oli homoseksuaali joka piti ikäistään nuoremmista miehistä, ei juuri naista säväyttänyt. Ei, koska hän oli ammatissaan nähnyt ja kuullut jo lähes kaiken. 

Kun pääsee tarpeeksi korkealle vallan tikapuilla, saa kuulla huhuja ja kuulopuheita joita alemmalla tasolla olevat innokkaina ylöspäin syöttävät. He haluavat jakaa salaisuutensa ja tuntea sen kautta kuuluvansa vallan sisäpiiriin, vaikkakin vain pienen hetken, pienen juorun kerrallaan. He saavat osansa siitä loistosta ja viisaudesta, mikä kuuluu päättäjien tasolle, eikä kabinettien kiipijöille ja hännystelijöille.

Joku sanoi, että paska valuu aina alaspäin, mutta politiikassa se on kumonnut painovoiman ja liikkuu joka suuntaan. Täällä, eduskunnassa, se tarvitsee vain kuulijansa. 

Nainen hymähti kyyniselle ajatukselleen ja loi uuden, välinpitämättömän vilkaisun Suomen Pankin virkailijaan, joka oli uppoutunut kahvipöytäkeskusteluun valtionvarainministerin miespuolisen erityisavustajan kanssa. Erityisavustaja hymyili ja nyökytteli miehelle, mutta oli aivan selvästi kiusaantunut siitä, että hänet nähtiin julkihomoksi paljastetun virkailijan seurassa. Juorut levisivät eduskunnassa kulovalkean nopeudella, eikä avustaja pääsisi edes kunnolla kahvilasta ulos, kun joku olisi jo kyselemässä - ja tietenkin vinoilemassa - keskustelukumppanista ja vitsailisi taatusti hänen, erityisavustajan, mahdollisesta seksuaalisesta suuntauksesta.

Keskustelua ohimennen vilkuileva nainen alkoi pelätä omaa salaisuuttaan. Hän oli tähän asti luottanut järjestäjäänsä, mutta voisiko hän luottaa kyseiseen tahoon enää tämän jälkeen? Se kysymys sai aikaan kiusallisen epäilyksen, lähes vainoharhaisen olotilan. Hänen täytyisi olla äärimmäisen varovainen ja huolehtia, ettei seuraavassa illanvietossa ollut yhtään sopulin menevää aukkoa. Ei yhtään rakoa kameroiden teleoptiikoille, eikä yhtään sanaa ulkopuolisille. Hänen tulisi varmistaa kaikki henkilökohtaisesti, sillä hän ei missään tapauksessa luopuisi salaisuudestaan. Ei mistään hinnasta. Hän tarvitsi, janosi ja himoitsi salaisuuttaan.

Se sai hänet tuntemaan todellista valtaa. Valtaa, jollaista ei politiikan huippuvirallakaan pysty saavuttamaan.

Nainen nousi eduskuntatalon kahvilan nurkkapöydästä ja hymyili muutaman pöytäryhmän päässä istuvalle sosiaali- ja terveysministerille ja tämän kauniille, älykkyyttä huokuvalle avustajalle. Summerit soivat ja ääni kutsui kansanedustajia ja hallituksen jäseniä täysistuntoon."