Asian vierestä (lomablogi). VII

Kaksi Italiaa.

25.-26.7.2015

Cattolica jäi taakse perjantaina 24.7. ja edessä odotti aivan uusi kokemus.
Matkapäivä Cattolicasta Milanoon alkoi myöhässä kulkeneella paikallisjunalla, jonka vuoksi myöhästyimme seuraavasta Bolognassa. Pienen selvityksen ja tunnin odotuksen jälkeen pääsimme seuraavaan junaan, jossa jouduimme maksamaan konduktöörille 1. luokan istumapaikoista. (junan kaikki muut paikat olivat täynnä).
Lauantaiaamuna suuntasimme sitten kohti pohjoista ja Alppeja.

 

Viganellan kirkko, Antronan laaksossa

Ja mikä elämys! Tähän ikään asti olen elänyt ja vasta nyt pääsin Alppien juurille. Maisemat ovat niin kauniita, että silmiin sattuu.

 

Lago di Antrona.

 

Kyseisen järven ympäri menee "helppo" vaellusreitti.

Helppous tarkoittaa, ettei korkeanpaikankammosta kärsivien (kuten vaimoni) ole suotavaa reitille lähteä. Tai ainakin kannattaa kääntyä jossain vaiheessa takaisin.

 

Nousu tälle kohdalle oli todella jyrkkä. Reitti jatkuu putouksen alta notkuvaa terässiltaa pitkin.

 

No joo, olihan se ihan helvetin upea mesta! Tuolla alhaalla on joku uimarikin...

 

Siskoni (kuvassa), joka myös kärsii korkeanpaikankammosta, harppoi tämän kohdan nopeasti. Vaimoni ylitti itsensä, eikä suostunut kääntymään takaisin. Hän selvisi voittajana toiselle puolelle. Hurja suoritus, varsinkin kun näin kuinka koville se otti. Olen ylpeä vaimostani. 

Yövyimme mielettömässä paikassa nimeltään: Alberobello. Vuorenrinteelle rakennettu leirintäalue, jossa oli luonnollisesti myös kuvassa näkyvän kaltaisia mökkejä vuokrattavana.

 

Voisihan sitä huonommissakin maisemissa kylpeä...

 

Aurinko laskee Antronan laaksossa.

 

Seuraavana päivänä oli aika käväistä hieman korkeammalla. Matkamme suuntautui Alpe Cheggion kylään, 1500 metriä merenpinnan yläpuolelle. Järjettömän kiemuraista tietä yhä ylemmäs.
Alpeilla on kirjoittamaton sääntö, että alaspäin kapeaa tietä autolla ajava väistää aina ylöspäin pyrkivää.

 

Kirkkoja Italiassa riittää. Taustalla näkyvä vuori on 2400 metriä korkea ja sen toinen puoli onkin jo Sveitsiä.

 

 

Sergio ja Sara ja Tuuli. Ja korkean leirin lehmät.

 

Täällä on ilma sen verran kevyttä, että kevytmaito taitaa tulla näistä lehmistä...

 

 

Lago Alpe Dei Cavalli. Veden turkoosi väri tulee ilmeisesti kalliosta siihen liuonneesta salpietarista.

 

 

 

Näin rinteessä puron, joten sinne oli pakko kiivetä.

 

Purosta johdettiin vesi vanhaa kourua pitkin useita satoja metrejä kohti Cavalli-järveä.

Kourussa kasvoi hämmentävä määrä erillaisia kukkasia.

Kaksi Italiaa, vai pitäisikö sanoa kolme.
Firenze (Florence) - Kaiken ihmisen rakentaman ja tuottaman kauneuden keskittymä. Upea ja ihmeellinen.
Cattolica (koko alue, Rimini, Riccione, Cattolica) - Polttavan kuumaa hiekkaa, leppoisan lämmin meri ja aurinkoa. Todellista rantalomailua.
Italian Alpit - Henkeäsalpaavaa, jylhää kauneutta, minkä edessä taas kaikki ihmisen rakentama kutistuu mitättömäksi piiperrykseksi.
Näiden lisäksi ystävälliset, avuliaat ja rennon elämäntyylin mestarit, italialaiset.
Mahtava maa.

Special "thank you!" goes to Sergio, my sister´s husband, our guide on a trip and great friend. I´m privileged to know you, mate.

Asian vierestä (lomablogi). VI

Kuuma!

22.7.2015 (23.7.)

I´m not done yet. Let the blog continued.

Edelleen, hyvät ystävät, Cattolicassa. Ja edelleen paikallinen hellejakso jatkuu. Joka ainoa päivä elohopea kipuaa reippaasti +30 Celcius asteen yläpuolelle. Yle kertoi, että nyt on kuuminta tällä alueella 136 vuoteen. Okei. Selvä. Kyllä se sopii.

Eilen ajattelin, että nyt voisi vihdoin käydä leikkimässä vähän turistia ja heitin kameralaukun olalle ja suuntasin vaimoni kanssa iltapäivän auringonpaisteeseen.

En nyt sanoisi, että se oli virhe. Mutta... Jumalauta, että oli kuuma!

Kello oli jotain hieman yli kaksi iltapäivällä ja päivän kuumin hetki alkamassa. Kävelimme Cattolican satamaa kiertävää ”boardwalk´ia” pitkin, koska ajattelin ikuistaa kameralla hienoja maisemia ja upeita yksityiskohtia.

Aurinko oli eri mieltä. Aurinko oli sitä mieltä, että voithan sinä, pohjoisen kalpea poika yrittää...

Noin 15 minuutin jälkeen, roikotettuani järkkäriä kaulassa ja hikoiltuani vaatteet märiksi, päätin, ettei tästä mitään tule. Ei yksinkertaisesti jaksa. Korotetulla jalankulkuväylällä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä varjoon. Jossain vaiheessa huomasin, että kaulassani roikkuva kamera oli niin kuuma, että siihen oli jo epämiellyttävää koskea. Se oikeasti lähes poltti sormia!

No, tässä pari räpsyä kuitenkin. 

                                                   Pirates of... what ever.

                      James ”Sonny” Crockett ja Ricardo ”Rico” Tubbs ovat mestoilla.

                                                        Ready... Steady... Go!
Koko 15 km pitkä hiekkaranta, aina Riminiltä tänne Cattolicaan, päättyy taustalla näkyviin kukkuloihin. Monte San Bartolon luonnonsuojelualue

                                                              Rusty love.
                       Toivottavasti ihmissuhteet sietävät merivettä lukkoja paremmin.

Siesta on hieno sana ja hieno tapa. Se tulee latinasta sanasta ”sexta”, joka merkitsee keskipäivää vastaavaa kuudetta kanonista hetkeä. (kanoninen taas tarkoittaa, että jokin on kirkolliskokouksen säätelemä, ei maallisen oikeusjärjestelmän).

Siesta = lounasruokailun jälkeen vietetty lepoaika, klo 12-15. Tutkimuksissa on muuten osoitettu, että ihmisillä on tähän geneettinen taipumus.

No, niin... Tarkoitukseni oli siis valistaa, ettei kannata todellakaan - juuri tuohon kellonaikaan - lähes +40 asteen helteessä vaeltaa paikasta toiseen, vaan pysyä ilmastoidussa hotellihuoneessa ja ottaa ns. elbaa. Viettää siestaa.

                                    Siree... Syree... Seireenien suihkulähde.

Illat ovat parasta. Lämpötila laskee siedettävälle tasolle. Hotellien kattojen ylle nousee huomattavan keltainen uusi kuu. (Ei se Suomessa niin keltaiselta näytä). Ihmiset lähtevät liikkeelle ja joka paikassa soi musiikki. On hälinää ja on tungosta.

Cattolica on siinä suhteessa parempi kuin Rimini. Täällä on selkeä keskusta kävelykatuineen ja palveluineen.

      Suomalaisen katsastusmiehen märkä uni. Tässä mallissa on tummennetut ikkunat.

 

Lakritsijuomaa ja limoncelloa

 

Kun iltaisin lähtee täällä syömään, kannattaa vältellä ajankohtaa 19:30-21:00. Silloin kaikki paikat ovat täynnä ja palvelu hidasta. Me söimme (jo toiseen kertaan) ravintolassa nimeltään: L'Anfora, mistä kuvakin on. Menimme vasta klo 22 jälkeen ja palvelu olikin sitten mitä parhainta. Ja ruoka myös. Erinomainen mesta.

                              Eat your heart out, Finnair wheel!

                                                                   Mojito!

 

Kanava. Väittävän sen kuitenkin olevan joki. Fiume Tavollo.

 

"Joen" yli pääsee kätevästi tällaisella minilautalla 0,40€ taloudelliseen hintaan.

Nyt on torstai ja viimeinen päivä Cattolicassa. Vielä kerran suuntaamme rannalle ja huomenna taas matkamme jatkuu kohti Milanoa. Vatsatautiepisodesta huolimatta lomailu täällä Adrianmeren rannalla on ollut antoisaa. 

To be continued.

Asian vierestä (lomablogi). V

Kertomus äänieristyksestä

20.7.2015

Minulla oli haave. Haaveena oli kirjoittaa lyhyt ja innostunut lomablogi lomamatkastamme Italiaan, lempeän auringon alle. Haaveena oli poimia kirjoituksiin pieniä tiedonjyväsiä lukijoita palvelemaan ja viihdyttämään.

Alku menikin ihan joutuisasti, mutta sitten iski turistiripuli.

Kun 50 miljoonaa turistia matkustaa vuosittain etelään rentoutumaan ja hakemaan aurinkoa, niin 20 miljoonaa heistä saa kyseisen penteleen matkamuistoihinsa lisättäväksi. Voitte laskea siitä osumaprosentin.

Itse olen työmatkoillani käynyt sellaisissa rotanpesissä, että todennäköisyys sairastua on ollut lähellä 100%:ia, mutta kohdalleni se osui vasta nyt.

(Yhdessä Euroopan sivistyneimmistä ja turvallisimmista lomakohteista).

Ja koska tauti on mitä ilmeisimmin äärimäisen tarttuva, jaoin tämän ”ilon” myös rakkaalle vaimolleni.

Kolmas päivä hotellihuoneen vankina. Seinät alkavat siirtyä lähemmäs. Ruokahalu on olematon. Hysteria – osittainen hulluksi tuleminen – piilee takaraivossa. Sen tietää siitä, että nauraa typerille asioille, kuten lauseelle: mitäs me kakkiaiset. Onneksi on joku, jonka kanssa nauraa. Tiesittekö, että nauru edistää suoliston toimintaa. En minäkään sitä aiemmin tiennyt, mutta nyt tiedän...

 

Kuivia sämpylöitä, limpparia, hedelmiä, jugurttia, sipsejä, helvetisti vettä ja lääkkeitä.

Immodium on kuulemma hyvä lääke. Itse söin rasiallisen kahdessa päivässä, eikä se auttanut mitään. Paskapuhetta siis.

Hotellin henkilökunta on ollut aivan loistava. Avuliaita ja ymmärtäväisiä. Hotellin palveluihin ei kuulu kuin aamiainen, mutta nämä hienot ihmiset antoivat meille hädän (osuva sana) keskellä henkilökunnan eväs-sämpylät! He myös kävivät puolestamme apteekissa kun olimme liian heikkoina sinne itse menemään. Tämän hotellin tähtiluokitus pitää sen vuoksi saada ylemmäs. Bueno.

Hotellin äänieristys on sitten hieman kyseenalaisempi juttu. Huoneet ovat yhdistettävissä perhehuoneiksi (kuten aika monessa paikassa on tapana) vain avaamalla huoneet yhdistävä ovi.

Tuo ovi ei juurikaan ääntä eristä. Tämä tuli meille vaimoni kanssa äärimmäisen hyvin selväksi eilen aamulla kun viereisen huoneen lapsiperhe oli lähdössä rannalle. Pikkulapset hihittelivät ja päästelivät pierua matkivia ääniä suustaan, heidän äitinsä hyssytellessä perässä. Nolostuminen olisi turhaa, joten me vain nauroimme. 

 

Hyvä käsihygienia ja tarkkaavaisuus siinä, mitä syö, auttavat ehkäisemään tämän vatsaa vääntävän taudin saamista. Mutta kun se osuu kohdalleen, ei niillä eikä maitohappobakteereilla ole mahdollisuuksia torjuntavoittoon. Tappioon on myönnyttävä ja tukeuduttava ihmiskunnan hienoimpaan keksintöön.

                                                             Holy Shrine.

Posliinin palvomisen lisäksi olen onneksi voinut keskittyä yhteen mieluisimmista harrastuksistani: lukemiseen.

Suosittelen. 

 

Tätä kirjoittaessani olen jo voiton puolella. Ensimmäiset oireet alkoivat 16.-17.7 välisenä yönä. Eli sen 3-4 päivää tämä kestää. Valitettavasti vaimolla on vielä hetki kestettävänä.

Onneksi voin pitää seuraa ja edistää taudin paranemista naurattamalla.

Ja ottaa ehkä yhden oluen.

Asian vierstä (lomablogi). IV

Beach and people.

17.7.2015

Toinen rantapäivä takana. Näin tottumattomalle ne tuntuvat täysiltä työpäiviltä. Olo on aivan piiskattu kun pääsee iltapäivällä takaisin hotellille.

Rannalta ei hirveästi kehtaa kuvia räpsiä, saa vielä pervon maineen. Hiekkaa, aurinkoa ja lämpöä riittää. Positiivisena asiana kaupustelijoiden vähyys.
Cattolicassa ei juuri nähtävyyksiä ole, mutta ei tänne patsaita tulla pällistelemäänkään. Tänne tullaan hikoilemaan rantatuoleissa ja uimaan leppoisan lämpimässä meressä. Ja illalla suunnataan itse kaupungin kaduille ja syödään hyvin.

Syömisestä tuli mieleen hotellimme eräs omituisuus aamupalalla: Keitä itse munasi.
Raaka muna kuvassa näkyvään verkkokuppiin ja plumpsis! suorakaiteen muotoiseen keittimeen. Okei, saat juuri sellaisia munia kuin haluat, mutta voin kertoa, että lähes kiehuvan kuuman kananmunan kuoriminen on aikaa vievää puuhaa. Jäähdytysmahdollisuutta kun ei ole. Aamiainen venähtää. Munat ovat tulikuumia vielä 20 minuutinkin jälkeen. Huomenna heitän ne uima-altaaseen jäähtymään.

Kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita. Mereneläviin erikoistuneista mm. tämä.
Yhtenä ärsyttävänä piirteenä ravintoloissa on laskun odottelu tai edes odottelu ylipäätään.
Sinut ohjataan pöytään ja sitten odotellaan ja odotellaan. Lopulta saat ruokalistat ja taas odotellaan.
Kun tilanne näyttää jo siltä, että nyt saa riittää, me häivymme, tarjoilija ilmestyy ja sitten alkaa tapahtumaan. Juomat ja ruuat tulevat nopeasti ja asiantuntevasti.
Mutta sitten: maksun aika. Pyydät laskun ja sitten odottellaan. Yllä olevassa ravintolassa odotimme laskua (siis jo pyydettyämme sitä) n. 15 minuuttia.
Kun sitten saimme laskun ja ärtyneenä yritin maksaa sen samantien, häipyi kyyppari palvelemaan muita ja me taas - niin - odottelimme. Yli kymmenen minuuttia!
Nyt pitää tietenkin muistaa, että paikat ovat hyvinkin ruuhkaisia iltaisin, mutta joku roti! Luulisi, että jos ravintolaan jonottaa jengiä, sen pitäjät haluaisivat jo syöneet ja juoneet ulos pöytätilaa viemästä.
Joo, joo, kulttuurierot ja plää plää.
Pohjois-Eurooppalaiseen tehokkuuteen tottuneelle moinen odottelu on paha paikka. Ei herunut tippiä.

Strozzapreti alla canocchie, limone, basilico e pane bruciato

Risotto con tonno, pomodore e burrata

Ja nyt pieni muistutus:
Älä tilaa risottoa raa´alla tonnikalalla +34 asteen lämpötilassa. Tai älä ainakaan syö sitä.
Oli hyvää, mutta siitä tuli lisääntynyt tarve istua pytyllä, vilunväristykset ja yleinen voimattomuus, kohta vuorokauden verran. Ei tässä nyt ihan sänkypotilaana olla, mutta joo... Ei raakaa kalaa helteillä.

Ehkä parantelen vatsaani Limoncellolla, Italiassa kun ollaan. Täällä katumyymälät ovat täynnä sitä itseään ja satoja variaatioita.
Limoncello on sitruunalikööri, jota valmistetaan Etelä-Italiassa, erityisesti Napolin lahden alueella, Sorrentinen niemimaalla ja Amalfin rannikolla.
Perinteisesti se kuuluu valmistaa Femminello St. Teresa -sitruunalajikkeesta. Alkoholiprosentin tulee olla 28-33%. Se on heti Grappan jälkeen suosituin väkevä juoma Italiassa.

Äh! Parasta lääkettä kiukuttelevaan vatsaan on pizza ja olut. Tässä Pizza Diavola. Jääkaapissa Peronia. Kyllä se siitä.
Ciao!

Asian vierestä (lomablogi). III

Firenze - Bologna - Cattolica

15.7.2015

Aamu. Firenze koettu hyvin pieneltä osin. Eilisen kävellyt kilometrit tuntuvat jaloissa.
Yövyimme hotelli Arielessa. Niin kuin moni pienistä hotelleista, tämäkin on paikallisen museoviraston suojeluksessa.

Hotellin aula. Rakennuksen suojelu tarkoittaa sitä, ettei ilmastointia voi asentaa kuin tiettyjen ehtojen mukaan, tiettyihin tiloihin. Onneksi itse hotellihuoneet kuuluivat noihin tiloihin. (joskin säätö mahdollisuus oli min. +25 astetta)

Aamiaisbuffa. Ei, tämä soppakulho ei ollut käytössä, mutta kuvastaa sitä sisustustyyliä, mitä koko hotelli edusti.

Aamiaispöytään voisi poimia appelsiineja suoraan puusta.

No niin, siis Cattolicaan - tai ylipäätään Italian itärannikolle - ei pääse kuin Bolognan kautta. Siis junalla jos mennään. Syynä on Apenniinien vuoristo, jota kutsutaan Italian selkärangaksi. Se on 1400 kilometriä pitkä vuorijono, kulkien aina Alppien juurilta luoteis-Italiasta Sisiliaan asti. Ja siksi myös junamatkalla Firenzestä Bolognaan (lausutaan: Bolonja) ei näe maisemia. Tunnelissa nimittäin mennään lähes koko matka. Kartasta näkee hyvin, minkälaisen lenkin joutuu tekemään.

Tätä hubaa ei voi Suomessa enää harrastaa. Italialainen paikallisjuna ja sen ilmastointi: ikkunat auki. Ja heti on joku skandinaavinen kalpea apina ikkunasta roikkumassa. Selfieitä räpsii, moukka.
Bologna itsessään olisi loman arvoinen kohde. Alueelta (Emilia-Romagna) tulee Parman kinkut, Parmeggiano-juustot ja tietenkin Bolognese-kastike. Kastikkeen alkuperäinen nimi on Ragù tai ranskaksi ragoût, väännöksiä verbistä ragoûter: Ruokahalun edistäjä. (tai jotain)

Okei, okei. Perille päästiin. Paikallisjunassa oli n. +45 astetta lämmintä, mutta sitähän sitä täältä tultiin hakemaan.
Cattolica on suhteellisen nuori lomapaikka. Ensimmäisenä - varteenotettavana "turistina" tänne eksyi Napoleonin veli, Lucien Bonaparte vuonna 1823, jota ärsytti meluisa pohjoinen naapurikaupunki Rimini.

 Hoo! Joku rillaa! Piazzale i Maggiolla humppa raikaa ja paikalla on jonkin näköiset grillifestarit. Me like!
Cattolica näyttää - näin ensimmäisen illan ihmettelyllä - eläväisemmältä (ja kalliimmalta) kuin Rimini. Huomenna rannalle. To be continued.

Asian vierestä (lomablogi). II

Firenze, day 2.

14.7.2015

Aamupalan jälkeen kävely rautatieasemalle. Päätimme ostaa junaliput huomiselle matkalle Cattolicaan  etukäteen.
Rautatieaseman vieressä on, eli siinä kiinni (idän puolella) on bussiasema. Kätevää.
Bussilla 13 pääsee Piazzale Michelangelo´lle eli tänne:

...kukkulalle, näköalatasanteelle, josta avautuu loistava näkymä kaupunkiin. Aivan must jos täällä tulee käymään. (joo, on se vinossa tuo tiukempi kuva Santa Maria del Fioren katedraalista. So?!)
Näköalapaikalle voi myös kävellä. Siitä vaan. +35 asteen helteessä me otimme mieluummin bussin, jossa oli toimiva ilmastointi. Alaspäin oli helpompi mennä.

Alas kohti Ponte Vecchio´ta. Valmistui vuonna 1334 ja on ainoa Firenzen silloista, jota saksalaiset eivät tuhonneet toisen maailmansodan aikana. Jotkut lähteet kertovat, että silta säästettiin Hitlerin suoralla käskyllä.

 Tarinat kertovat, että termi "konkurssi", "bankruptcy" olisi syntynyt nimeenomaan kyseisellä sillalla.
Keskiajalla sotilaat hajoittivat niiden myyjien myyntipöydät, joilla ei ollut varaa maksaa pöydän vuokraa. Bancorotto = broken table.

Mitä? Vesimittari? Pentti Karppinen? Näkymä "konkurssisillalta" länteen...

Silta ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva Uffizin palatsi houkuttelee turisteja paljon. Siis oikeasti paljon. Heinäkuussa. +35 asteen helteessä.
Uffizin palatsissa toimii maailman toiseksi suurin ja vaikuttavin taidegalleria. (Louvre Pariisissa on nro 1.) Rakennus on valmistunut 1500-luvulla ja rakennettiin aluksi virastotaloksi! Ei, minulla ei ole kuvaa rakennuksesta. Se ei vaikuttanut ulkonäöllään. Sisätilat olisivat olleet taatusti jotain muuta, mutta taidegalleriaan oli vähintään kahden tunnin jono. Ulkona. Paahteessa. Kiitos ei.

Uffizin palatsin kupeessa on Piazza del Signoria ja Loggia dei Lanzi, hämmentävä avoin näyttelytila upeine antiikinajan ja renessanssinajan patsaineen. Tämäkin 1500-luvulta. Michelangelo ehdotti aikoinaan, että pylväsarkkitehtuuri olisi kiertänyt koko aukion ympäri.

Tässä Perseus ja Medusan irtileikattu pää. Patsaan tekemiseen meni lähes kymmenen vuotta. Benvenutto Cellini joutui valaamaan pronssipatsaan useaan otteeseen erinäisten ongelmien vuoksi. Lopputuloksestakin jäi uupumaan oikean jalan kolme varvasta, jotka lisättiin patsaaseen myöhemmin.
Loggia dei Lanzin patsaat ovat brutaaleja ja hämmentäviä. Must see patsaista pitäville.

Neptunuksen suihkulähteestä oli vedet loppu ja sekös tätäkin kaveria harmittaa. Tai sitten kerubi kiroaa munat vaahdossa turistimäärää.

Santa Maria del Fiore. Firenzen tuomiokirkko, omistettu neitsyt Marialle (1300-1400-luvulla valmistunut). Tämän suunnitellut arkkitehti on varmaankin keksinyt myös viivottimen ja harpin. Selkeitä linjoja ja täysin ällistyttäviä yksityiskohtia.
Emme menneet sisälle. Sehän nyt on vain kirkko, haloo?! (jonot: + 2 h)

Katedraalin kupoli kurkkii aika monen kadun ja kujan päässä kuin mikäkin herranpelkoa pakanoihin painostava arkkitehtuurinen ilkimö.

Heinäkuussa Firenzen pakollisiin taidegallerioihin ja museoihin on niin pitkät jonot, ettei ainakaan näin lyhyellä käväisyllä ole mieltä jäädä jonottamaan. No, ainahan tänne pääsee uudestaan.

Ennen illan rientoja: Grappa di Brunello. Hyvää!
Huomenna kohti Adrianmeren rannikkoa, eli matka vie Cattolicaan. Jee!