Asian vierestä (lomablogi). V

Kertomus äänieristyksestä

20.7.2015

Minulla oli haave. Haaveena oli kirjoittaa lyhyt ja innostunut lomablogi lomamatkastamme Italiaan, lempeän auringon alle. Haaveena oli poimia kirjoituksiin pieniä tiedonjyväsiä lukijoita palvelemaan ja viihdyttämään.

Alku menikin ihan joutuisasti, mutta sitten iski turistiripuli.

Kun 50 miljoonaa turistia matkustaa vuosittain etelään rentoutumaan ja hakemaan aurinkoa, niin 20 miljoonaa heistä saa kyseisen penteleen matkamuistoihinsa lisättäväksi. Voitte laskea siitä osumaprosentin.

Itse olen työmatkoillani käynyt sellaisissa rotanpesissä, että todennäköisyys sairastua on ollut lähellä 100%:ia, mutta kohdalleni se osui vasta nyt.

(Yhdessä Euroopan sivistyneimmistä ja turvallisimmista lomakohteista).

Ja koska tauti on mitä ilmeisimmin äärimäisen tarttuva, jaoin tämän ”ilon” myös rakkaalle vaimolleni.

Kolmas päivä hotellihuoneen vankina. Seinät alkavat siirtyä lähemmäs. Ruokahalu on olematon. Hysteria – osittainen hulluksi tuleminen – piilee takaraivossa. Sen tietää siitä, että nauraa typerille asioille, kuten lauseelle: mitäs me kakkiaiset. Onneksi on joku, jonka kanssa nauraa. Tiesittekö, että nauru edistää suoliston toimintaa. En minäkään sitä aiemmin tiennyt, mutta nyt tiedän...

 

Kuivia sämpylöitä, limpparia, hedelmiä, jugurttia, sipsejä, helvetisti vettä ja lääkkeitä.

Immodium on kuulemma hyvä lääke. Itse söin rasiallisen kahdessa päivässä, eikä se auttanut mitään. Paskapuhetta siis.

Hotellin henkilökunta on ollut aivan loistava. Avuliaita ja ymmärtäväisiä. Hotellin palveluihin ei kuulu kuin aamiainen, mutta nämä hienot ihmiset antoivat meille hädän (osuva sana) keskellä henkilökunnan eväs-sämpylät! He myös kävivät puolestamme apteekissa kun olimme liian heikkoina sinne itse menemään. Tämän hotellin tähtiluokitus pitää sen vuoksi saada ylemmäs. Bueno.

Hotellin äänieristys on sitten hieman kyseenalaisempi juttu. Huoneet ovat yhdistettävissä perhehuoneiksi (kuten aika monessa paikassa on tapana) vain avaamalla huoneet yhdistävä ovi.

Tuo ovi ei juurikaan ääntä eristä. Tämä tuli meille vaimoni kanssa äärimmäisen hyvin selväksi eilen aamulla kun viereisen huoneen lapsiperhe oli lähdössä rannalle. Pikkulapset hihittelivät ja päästelivät pierua matkivia ääniä suustaan, heidän äitinsä hyssytellessä perässä. Nolostuminen olisi turhaa, joten me vain nauroimme. 

 

Hyvä käsihygienia ja tarkkaavaisuus siinä, mitä syö, auttavat ehkäisemään tämän vatsaa vääntävän taudin saamista. Mutta kun se osuu kohdalleen, ei niillä eikä maitohappobakteereilla ole mahdollisuuksia torjuntavoittoon. Tappioon on myönnyttävä ja tukeuduttava ihmiskunnan hienoimpaan keksintöön.

                                                             Holy Shrine.

Posliinin palvomisen lisäksi olen onneksi voinut keskittyä yhteen mieluisimmista harrastuksistani: lukemiseen.

Suosittelen. 

 

Tätä kirjoittaessani olen jo voiton puolella. Ensimmäiset oireet alkoivat 16.-17.7 välisenä yönä. Eli sen 3-4 päivää tämä kestää. Valitettavasti vaimolla on vielä hetki kestettävänä.

Onneksi voin pitää seuraa ja edistää taudin paranemista naurattamalla.

Ja ottaa ehkä yhden oluen.