Moottoripyörällä Tervolaan

Taas tien päälle.
Lomamatka Saksaan on enää vain muisto, josta on jäänyt levottomuutta herättävä tarve hypätä satulaan ja vääntää kahvaa. Kahvakuumeeksi sitä kai kutsutaan...

Kivistön juna-aseman kyljessä tauolla. Tästä sitten Vaasaan.

E12 Tampereen kautta: 406 km.

Jatkuvaa säätutkan seuraamista. On luvattu sadekuuroja, lähinnä Vaasan seudulle juuri sinne saapumisemme kunniaksi.

Vielä paistaa aurinko. Päivi peukuttaa.

Kyllä Suomen maaseutu on kaunis. Ja parasta on kokea se moottoripyörällä. Tuoksut, hajut ja vaihtuvat maisemat saavat hymyilemään visiirin takana.

Tauko bussipysäkillä jossain Hämeenkyröstä pohjoiseen.

Matka taittuu mukavasti. Ei sada, eikä ole paahteisen kuumaa. Oiva ajokeli.

Kulttuurimaisemissa. Koskenkorvan kylä.

Taas tankattu ja ei muuta kuin eteenpäin.

Hotellihuone oli varattu Cumulus Resort Tropiclandiasta. Elokuussakin on hotellihuoneet kortilla keskustan majoituspaikoissa. Hotellimme sijaitsee Vaasan Vaskiluodossa.

Muitakin motoristeja paikalla. Sade alkoi samalla hetkellä kun sain pärrän parkkiin.

Päivällistä sai odottaa luvattoman kauan. Cumulus oli palkannut liian vähän henkilökuntaa, mikä on käsittämätöntä näin sesonkiaikaan. 

Aamupalalla taas ärsytti kyltissä luvattujen pekonin ja lihapullien puuttuminen. Varsinkaan pekonin kanssa ei pelleillä!

Huone oli viihtyisä ja siisti ja kokonaisuutena majoittautuminen oli mukavaa. Sade oli loppunut yön aikana ja aamua piristi kunnon auringonpaiste. 

Villin lännen meininki! Joku oli harjoitellut tarkkuusammuntaa infotauluun Uusikaarlepyyn tienoilla.

Rantatie eli E8 on monien tietöiden alla. Ja hyvä niin. Viime kesänä menimme samaa reittiä autolla ja oli se melkoista perunapeltoa paikoin.

Uutta pintaa. Tietyöt hidastivat matkantekoa, mutta mikäs se on ajaessa hienossa kesäsäässä.

Vaasasta Tervolaan: 470 km. Taas on takapuolet lujilla. Mutta niin kuin sanonta kuuluu: Matka etenee, perseet kovenee! :)

Tämä oli "hieno". Vanha SEO:n asema, jossa toimi pizzayrittäjä. Lounasbuffet ja kaikki. Eikä pizzat olleet ihan huonoimmasta päästä. Löytyy Raahen nurkilta.

Näitä lisää! Oulun pohjoispuolella oleva levennetty tie on motoristille unelma ajaa. Voi paahtaa jonon ohi ajamatta vastaantulevien kaistalle.

Perillä. Päivin vanhempien luona eli anoppilassa. Nyt saunaan ja pari bisseä.

Ja taas: vesisade alkoi vasta kun oltiin päästy perille. :)

Tervolassa vietettiin neljä yötä. Sillä välin käytiin Keminmaalla sukuloimassa ja hämmästeltiin kovia myrskytuulia, jotka iskivät Pohjanlahdelta ylöspäin. 

Maanantaina 21.8. oli taas aika lähteä. Seuraava yöpymispaikka olisi Pihtiputaalla.

Tämä pakkaaminen alkaa jo onnistua. Alhaalta ylös: 2 paria lenkkareita, kalsareita, pokkareita, farkut, shortsit ja huppari, t-paidat + sukat ja päälle ensiapulaukku.

Tauko Oulun tienoilla. Ensimmäinen kuva selfiekeppiä hyödyntäen, jonka ostin Saksan matkaa varten...

Pihtipudas. Sen yksi synkkä luku on Tauno Pasanen, joka ampui neljä häntä rauhoittamaan tullutta poliisia vuonna 1969. Myöhemmin sama hullu kuristi myös entisen vaimonsa (1996). Huh!

No, se on kaikki jo historiaa, joten iloisempiin asioihin. Pihtipudas on tuttu myös termistä: "Pihtiputaan mummo". Sillä tarkoitetaan mediamaailmassa suomalaista keskivertolukijaa, -katsojaa tai -kuuntelijaa (vähän niin kuin Matti Meikäläinen). Se on kyllä hyvä, tuo mummo!

Niemenharjun Matkailukeskus. Uusi yöpymispaikka nelostien varrella. Ei ollenkaan huono.

Yövyimme siis Nesteellä. :) Eikä ollut ensimmäinen kerta. Jokunen vuosi taaksepäin yövyimme Kokkolassa, Nukkumatti -nimisessä mestassa.

Paikalla on saunat miehille ja naisille ja uimaankin pääsee.

Kotipizza, josta saa viinaa? Kyllä. On Suomessakin paikkoja, jossa ahdasmielinen alkoholilainsäädäntö on onnistuttu kiertämään asiakkaan eduksi. Hyvä.

Pihtiputaalta takaisin Espooseen: 407 km E4-tietä.

Joo, on haukuttu - ja olen haukkunut - nelostietä Suomen tylsimmäksi, mutta moottoripyörällä se ei olekaan enää niin tylsä. Itse asiassa katseltavaa riittää paljonkin. 

Tauko Äänekosken tienoilla. Sadehaalari on edelleen käyttämättömänä satulalaukun päällä.

Kortesaari ja Kortelahti. Taukopaikan tunnelmia.

Loppumatka mentiin moottoritietä. Heinolasta Kehä ykköselle. Kaikista sääennusteista huolimatta vältimme sateet tälläkin reissulla. Ihmeellistä, etten sanoisi.

Kotona. Noin 4506 kilometriä on tullut mittariin tänä kesänä (tuohon päälle vielä pikkupörinät pääkaupunkiseudulla). Se on reilusti tuplat viime kesään verrattuna. 

Tätä kirjoittaessa on kahvakuumeen oireet taas päällä. Onneksi ei sada. Bootsit jalkaan ja menoksi!

See ya!

Pärisevää lomailua, osa 4.

Malmö - Västervik - Tukholma - Helsinki - Espoo...

Maanantaina 7.8. lähdettiin yhdelle pisimmistä yhden päivän ajomatkoista, 426 km, kohti Ruotsin itärannalla olevaa Västervikin kaupunkia. Road Captain Reijo jäi tässä vaiheessa matkasta kotikaupunkiinsa.

Aika makea rock-henkinen taukopaikka löytyi ihan vahingossa Bromölla -nimisen pikkukaupungin vierestä.

Bellas Place, Bromölla, Ruotsi

Joku pärräkin näyttäisi olevan tuolla esiintymislavan päällä...

Västervik'iin saavuttiin hyvissä ajoin. Olimme varanneet yöpymisen vanhassa, hotelliksi muutetussa vankilassa.

Selli nro 18 oli meille varattu.

Jep. Tilaa on...

Vankilan julkisivu kaupungin suuntaan. 

Västervik sijaitsee Smålandin maakunnassa ja on n. 21500 asukkaan viihtyisä pikkukaupunki. Tai itseasiassa se ei ole virallisesti kaupunki vaan "kunnan keskustaajama".

Miksihän sitä pitää aina kuvata kirkkoja..? Pyhän Petrin kirkko, valmistunut 1905

Harry's on ruotsalainen burgeri/olutkuppila -ketju, joka ainakin Västervikissä harrasti "mainosjonon" ylläpitämistä. Ehdimme seisoa kyseisen paikan edustalla viitisen minuuttia kunnes kyllästyimme.
Vastapäätä löytyi mainio thaimaalainen ravintola, jossa palvelu oli nopeaa ja ystävällistä.
Ja samalla sai katsella Harry'siin jonottajia. :)

"Putkayön" jälkeen olikin sitten aika taas pakata kamppeet ja suunnata kohti Tukholmaa. 282 km teiden E22 ja E4 kautta.

Ruotsalaista maaseutua. Koko kahden viikon reissulla saimme vettä niskaamme vain kerran n. 5 minuuttia.

Ajomatka Tukholmaan oli sekin pelkkää moottoritietä. Eli maisemat vaihtuivat vilkkaaseen tahtiin.

Ruotsi on hyvä maa.

Tauolla taas. Ja tuurilla sama paikka kuin mennessä. (Osa kuvista on käsitelty iPhonen omalla kuvanparannusohjelmalla ja siirrettäessä ne tähän MacBookiin, ilmestyy omituisia virheitä kuviin. Kuten tuollaisia varjoalueita. MitVit?!)

Tukholmaan saavuttaessa eksyimme reitiltä. Kyllä. Meidän piti ajaa Viking Linen terminaaliin Tegelvikshamniin, jonne Google map opastaa ajamaan tietä nro 75. Yllätys! Missään vaiheessa ei tietä nro 75 ole merkattu moottoritien E22 opastetauluihin!

Katsokaa nyt itsekin. Tie nro 75 tuossa alhaalla. Ei siis löydy ruotsalaisista opastetauluista.

Eksyimme (tai siis minä eksyin, koska ajoin) Tukholman keskustaan ja meinasi jo hermot mennä. Onneksi Päivi pysyi rauhallisena ja lopulta otti oman kännykkänsä reittisovelluksen avuksi ja toimi takaluhdilla istuessaan kartturina. Tulipa nähtyä Tukholman keskustakin moottoripyörän päältä.

Siinä. Siististi M/S Mariellan autokannella nro 3.

Ensimmäinen pitkä moottoripyörämatkamme alkoi olla lopuillaan. Reissu oli täydellinen. Ei sairastumisia, ei onnettomuuksia ja Harrikka toimi kuin unelma koko matkan.

Itämeri. ( ja taas tuollainen typerä varjo kuvassa, prskeles!)

Joo, joo. Pakollinen peräkuva. :)

TallinkSilja vs. Viking Line? Meidän kokemuksemme mukaan Viking Line voittaa aika hyvällä marginaalilla. Mariella oli viihtyisä, rento ja iästään huolimatta todella hiljainen menopeli. Se, missä Silja Serenade jyrisi ja murisi koko matkan, oli Mariellalla jopa omituisen hiljaista. Ja helvetin paljon parempi trubaduuri kapakassa. :)

Kotipihalla viimein. 

Noin. Euroopan pärräloma oli siinä. Tätä kirjoittaessa (16.8.) Päivi pakkaakin jo kamoja seuraavaan reissuun. Lähdemme ihan just kohti pohjoista. Vaasan kautta Tervolaan. Siitä kerron sitten taas seuraavassa osassa.

Ciao!

Pärisevää lomailua, osa 3.

Kiel. Suunnilleen Tampereen kokoinen kaupunki Saksan pohjoisosassa.
Ja kuten monet saksalaiset isot kaupungit, tämäkin pommitettiin toisen maailmansodan aikana murusiksi. Eli esimerkiksi varsinaisessa vanhassa kaupungissa ei ole mitään oikeasti vanhaa rakennuskantaa.

Kaupunki on viihtyisä ja toimiva. Se on myös matkustajalaivojen tärkeä kohdesatama. Päivittäiset lauttayhteydet kulkevat mm. Ruotsiin, Norjaan ja Liettuaan.

Totta kai Saksassa pitää syödä italialaisessa ravintolassa pizzaa, joka ei mahdu lautaselle.

Kyllä. Voin vakuuttaa, että saksalaiset osaavat panna olutta. Kieler Brauerei löytyy vanhasta kaupungista. Erinomaista olutta.

Kiel'in keskustaa (rautatieaseman edusta) hallitsee iso ostari.

Olimme varanneet kaksi yötä kaupungissa, mutta säätiedotteet näyttivät sen verran uhkaavilta, että päätimme olla vielä yhden ylimääräisen yön. Se oli hyvä päätös. Meille jäi enemmän aikaa tutustua mm. saksalaiseen ruokakulttuuriin. Jep, söin bratwurstia hapankaalilla ja perunamuusilla, vaikken siitä kuvaa ottanutkaan. :)

Alkusalaatti paikassa Gaststätte Ratskeller (Raatihuoneen kellari).

Päivin annos. Sipulipiirakkaa ja graavilohta höysteillä.

Hei, Saksassa ollaan! Wiener Schnitzel (2kpl) ranskalaisilla. Ja tämähän tehdään vasikanleikkeestä, eikä missään tapauksessa porsaasta.

Lauantaina 5.8. oli aika jättää Kiel ja Saksakin taaksemme ja suunnata jälleen kohti Tanskaa. Ja sen kautta Ruotsiin, Malmöhön. Ajoimme Fehmarnin saarelle, Puttgardeniin, josta on jatkuva lauttayhteys Tanskaan, Rødbyhavn'iin.

Taukoa jossain Saksan maaseudulla.

Autolauttoja kulkee Saksan ja Tanskan välillä puolen tunnin välein Puttgardenista Rødbyhavn'iin ja takaisin.

Femern Bælt eli Fehmarnin salmi. 18 km leveä. Tanskalaiset haluavat rakentaa tunnelin tälle välille ja ovat jo ilmeisesti saaneet rahoituksenkin...

Reitti Kiel-Kööpenhamina-Malmö on 308 km pitkä. Se on moottoritietä (E47 ja E20) koko matka.

Tauko n. 25 km Kööpenhaminan lounaispuolella.

Päätimme yöpyä vielä pari yötä Malmössä, jotta ehtisimme pistäytyä myös Kööpenhaminassa.

Nyhavn igen. Joku museo on koristanut seinänsä pelastusliiveillä.

Levottomista ajoista kertoo kävelykaduille ilmaantuneet raskaat betoniesteet.

Københavns Rådhus eli Köpiksen raatihuoneen edusta. Tanskan ja Hollannin naisten jalkapallon EM-loppuottelu on noin puoli tuntia sitten loppunut. Iso näyttötaulu vedetty alas ja paikalliset häipyneet. 4-2 Hollanti voitti.

Ilta päättyi mukavasti Malmön hinta-laatusuhteeltaan ehkä parhaimman ruokaravintolan terassille.

Tre Vänner, Malmö. (Tuborgin Kulta -olut on erinomaista) 

Maanantaina 7.8. lähdimmekin sitten Päivin kanssa kohti Västervikiä, reitin kulkiessa eteläisen Ruotsin poikki itärannikolle (E22, välimatka: 426 km).
Siitä kerron seuraavassa osassa.