Moottoripyörällä Tervolaan

Taas tien päälle.
Lomamatka Saksaan on enää vain muisto, josta on jäänyt levottomuutta herättävä tarve hypätä satulaan ja vääntää kahvaa. Kahvakuumeeksi sitä kai kutsutaan...

Kivistön juna-aseman kyljessä tauolla. Tästä sitten Vaasaan.

E12 Tampereen kautta: 406 km.

Jatkuvaa säätutkan seuraamista. On luvattu sadekuuroja, lähinnä Vaasan seudulle juuri sinne saapumisemme kunniaksi.

Vielä paistaa aurinko. Päivi peukuttaa.

Kyllä Suomen maaseutu on kaunis. Ja parasta on kokea se moottoripyörällä. Tuoksut, hajut ja vaihtuvat maisemat saavat hymyilemään visiirin takana.

Tauko bussipysäkillä jossain Hämeenkyröstä pohjoiseen.

Matka taittuu mukavasti. Ei sada, eikä ole paahteisen kuumaa. Oiva ajokeli.

Kulttuurimaisemissa. Koskenkorvan kylä.

Taas tankattu ja ei muuta kuin eteenpäin.

Hotellihuone oli varattu Cumulus Resort Tropiclandiasta. Elokuussakin on hotellihuoneet kortilla keskustan majoituspaikoissa. Hotellimme sijaitsee Vaasan Vaskiluodossa.

Muitakin motoristeja paikalla. Sade alkoi samalla hetkellä kun sain pärrän parkkiin.

Päivällistä sai odottaa luvattoman kauan. Cumulus oli palkannut liian vähän henkilökuntaa, mikä on käsittämätöntä näin sesonkiaikaan. 

Aamupalalla taas ärsytti kyltissä luvattujen pekonin ja lihapullien puuttuminen. Varsinkaan pekonin kanssa ei pelleillä!

Huone oli viihtyisä ja siisti ja kokonaisuutena majoittautuminen oli mukavaa. Sade oli loppunut yön aikana ja aamua piristi kunnon auringonpaiste. 

Villin lännen meininki! Joku oli harjoitellut tarkkuusammuntaa infotauluun Uusikaarlepyyn tienoilla.

Rantatie eli E8 on monien tietöiden alla. Ja hyvä niin. Viime kesänä menimme samaa reittiä autolla ja oli se melkoista perunapeltoa paikoin.

Uutta pintaa. Tietyöt hidastivat matkantekoa, mutta mikäs se on ajaessa hienossa kesäsäässä.

Vaasasta Tervolaan: 470 km. Taas on takapuolet lujilla. Mutta niin kuin sanonta kuuluu: Matka etenee, perseet kovenee! :)

Tämä oli "hieno". Vanha SEO:n asema, jossa toimi pizzayrittäjä. Lounasbuffet ja kaikki. Eikä pizzat olleet ihan huonoimmasta päästä. Löytyy Raahen nurkilta.

Näitä lisää! Oulun pohjoispuolella oleva levennetty tie on motoristille unelma ajaa. Voi paahtaa jonon ohi ajamatta vastaantulevien kaistalle.

Perillä. Päivin vanhempien luona eli anoppilassa. Nyt saunaan ja pari bisseä.

Ja taas: vesisade alkoi vasta kun oltiin päästy perille. :)

Tervolassa vietettiin neljä yötä. Sillä välin käytiin Keminmaalla sukuloimassa ja hämmästeltiin kovia myrskytuulia, jotka iskivät Pohjanlahdelta ylöspäin. 

Maanantaina 21.8. oli taas aika lähteä. Seuraava yöpymispaikka olisi Pihtiputaalla.

Tämä pakkaaminen alkaa jo onnistua. Alhaalta ylös: 2 paria lenkkareita, kalsareita, pokkareita, farkut, shortsit ja huppari, t-paidat + sukat ja päälle ensiapulaukku.

Tauko Oulun tienoilla. Ensimmäinen kuva selfiekeppiä hyödyntäen, jonka ostin Saksan matkaa varten...

Pihtipudas. Sen yksi synkkä luku on Tauno Pasanen, joka ampui neljä häntä rauhoittamaan tullutta poliisia vuonna 1969. Myöhemmin sama hullu kuristi myös entisen vaimonsa (1996). Huh!

No, se on kaikki jo historiaa, joten iloisempiin asioihin. Pihtipudas on tuttu myös termistä: "Pihtiputaan mummo". Sillä tarkoitetaan mediamaailmassa suomalaista keskivertolukijaa, -katsojaa tai -kuuntelijaa (vähän niin kuin Matti Meikäläinen). Se on kyllä hyvä, tuo mummo!

Niemenharjun Matkailukeskus. Uusi yöpymispaikka nelostien varrella. Ei ollenkaan huono.

Yövyimme siis Nesteellä. :) Eikä ollut ensimmäinen kerta. Jokunen vuosi taaksepäin yövyimme Kokkolassa, Nukkumatti -nimisessä mestassa.

Paikalla on saunat miehille ja naisille ja uimaankin pääsee.

Kotipizza, josta saa viinaa? Kyllä. On Suomessakin paikkoja, jossa ahdasmielinen alkoholilainsäädäntö on onnistuttu kiertämään asiakkaan eduksi. Hyvä.

Pihtiputaalta takaisin Espooseen: 407 km E4-tietä.

Joo, on haukuttu - ja olen haukkunut - nelostietä Suomen tylsimmäksi, mutta moottoripyörällä se ei olekaan enää niin tylsä. Itse asiassa katseltavaa riittää paljonkin. 

Tauko Äänekosken tienoilla. Sadehaalari on edelleen käyttämättömänä satulalaukun päällä.

Kortesaari ja Kortelahti. Taukopaikan tunnelmia.

Loppumatka mentiin moottoritietä. Heinolasta Kehä ykköselle. Kaikista sääennusteista huolimatta vältimme sateet tälläkin reissulla. Ihmeellistä, etten sanoisi.

Kotona. Noin 4506 kilometriä on tullut mittariin tänä kesänä (tuohon päälle vielä pikkupörinät pääkaupunkiseudulla). Se on reilusti tuplat viime kesään verrattuna. 

Tätä kirjoittaessa on kahvakuumeen oireet taas päällä. Onneksi ei sada. Bootsit jalkaan ja menoksi!

See ya!