Pärisevää lomailua, osa 4.

Malmö - Västervik - Tukholma - Helsinki - Espoo...

Maanantaina 7.8. lähdettiin yhdelle pisimmistä yhden päivän ajomatkoista, 426 km, kohti Ruotsin itärannalla olevaa Västervikin kaupunkia. Road Captain Reijo jäi tässä vaiheessa matkasta kotikaupunkiinsa.

Aika makea rock-henkinen taukopaikka löytyi ihan vahingossa Bromölla -nimisen pikkukaupungin vierestä.

Bellas Place, Bromölla, Ruotsi

Joku pärräkin näyttäisi olevan tuolla esiintymislavan päällä...

Västervik'iin saavuttiin hyvissä ajoin. Olimme varanneet yöpymisen vanhassa, hotelliksi muutetussa vankilassa.

Selli nro 18 oli meille varattu.

Jep. Tilaa on...

Vankilan julkisivu kaupungin suuntaan. 

Västervik sijaitsee Smålandin maakunnassa ja on n. 21500 asukkaan viihtyisä pikkukaupunki. Tai itseasiassa se ei ole virallisesti kaupunki vaan "kunnan keskustaajama".

Miksihän sitä pitää aina kuvata kirkkoja..? Pyhän Petrin kirkko, valmistunut 1905

Harry's on ruotsalainen burgeri/olutkuppila -ketju, joka ainakin Västervikissä harrasti "mainosjonon" ylläpitämistä. Ehdimme seisoa kyseisen paikan edustalla viitisen minuuttia kunnes kyllästyimme.
Vastapäätä löytyi mainio thaimaalainen ravintola, jossa palvelu oli nopeaa ja ystävällistä.
Ja samalla sai katsella Harry'siin jonottajia. :)

"Putkayön" jälkeen olikin sitten aika taas pakata kamppeet ja suunnata kohti Tukholmaa. 282 km teiden E22 ja E4 kautta.

Ruotsalaista maaseutua. Koko kahden viikon reissulla saimme vettä niskaamme vain kerran n. 5 minuuttia.

Ajomatka Tukholmaan oli sekin pelkkää moottoritietä. Eli maisemat vaihtuivat vilkkaaseen tahtiin.

Ruotsi on hyvä maa.

Tauolla taas. Ja tuurilla sama paikka kuin mennessä. (Osa kuvista on käsitelty iPhonen omalla kuvanparannusohjelmalla ja siirrettäessä ne tähän MacBookiin, ilmestyy omituisia virheitä kuviin. Kuten tuollaisia varjoalueita. MitVit?!)

Tukholmaan saavuttaessa eksyimme reitiltä. Kyllä. Meidän piti ajaa Viking Linen terminaaliin Tegelvikshamniin, jonne Google map opastaa ajamaan tietä nro 75. Yllätys! Missään vaiheessa ei tietä nro 75 ole merkattu moottoritien E22 opastetauluihin!

Katsokaa nyt itsekin. Tie nro 75 tuossa alhaalla. Ei siis löydy ruotsalaisista opastetauluista.

Eksyimme (tai siis minä eksyin, koska ajoin) Tukholman keskustaan ja meinasi jo hermot mennä. Onneksi Päivi pysyi rauhallisena ja lopulta otti oman kännykkänsä reittisovelluksen avuksi ja toimi takaluhdilla istuessaan kartturina. Tulipa nähtyä Tukholman keskustakin moottoripyörän päältä.

Siinä. Siististi M/S Mariellan autokannella nro 3.

Ensimmäinen pitkä moottoripyörämatkamme alkoi olla lopuillaan. Reissu oli täydellinen. Ei sairastumisia, ei onnettomuuksia ja Harrikka toimi kuin unelma koko matkan.

Itämeri. ( ja taas tuollainen typerä varjo kuvassa, prskeles!)

Joo, joo. Pakollinen peräkuva. :)

TallinkSilja vs. Viking Line? Meidän kokemuksemme mukaan Viking Line voittaa aika hyvällä marginaalilla. Mariella oli viihtyisä, rento ja iästään huolimatta todella hiljainen menopeli. Se, missä Silja Serenade jyrisi ja murisi koko matkan, oli Mariellalla jopa omituisen hiljaista. Ja helvetin paljon parempi trubaduuri kapakassa. :)

Kotipihalla viimein. 

Noin. Euroopan pärräloma oli siinä. Tätä kirjoittaessa (16.8.) Päivi pakkaakin jo kamoja seuraavaan reissuun. Lähdemme ihan just kohti pohjoista. Vaasan kautta Tervolaan. Siitä kerron sitten taas seuraavassa osassa.

Ciao!