Asian vierestä. Lomablogi, osa 8. Malmö - Kööpenhamina

Matkapäiväkirja, Malmö - Kööpenhamina

21.-24.6.2016

Jep. Kyllä. Kävimme Ruotsissa, Malmössä.

Matkakohteena kaupunki ei ole matkanjärjestäjien Top 10 -listalla. Ei kai edes Top 100 -listalla. Mitä sitten? Minun hyvä ystäväni asuu siellä, joten omalla listallani kaupunki on jaetulla ykkössijalla.

The Silta. Kone laskeutumassa Kööpenhaminaan, Kastrupin kentälle.

Malmö by night

Malmö igen. Meidän hotelliaamiainen oli tuossa rakennuskopleksissa sijaitsevassa toisessa hotellissa, koska meidän hotellin keittiö oli remontissa.

Voin sanoa, että kaupunki on mitä mainioin lyhyelle visiitille. Majoitus on vieressä, Tanskan puolella paistattelevaa Kööpenhaminaa, selkeästi edullisempi.

Ruoka on hyvää ja kohtuuhintaista. Ja koska olemme Pohjoismaassa, kaikki toimii kuin pitääkin. Helppoa, hyvää ja mukavaa.

Vanhan kaupungin Lilla torget.

Joku öttiäinen Gustav Adolfs torgetilla.

Lennot tulevat Tanskan puolelle, Kastrupin kentälle. Sieltä sitten junaan ja passintarkastusten jälkeen Ruåtsiin. Ensimmäinen asema Ruotsin puolella on Hyllie. Siinä juna pysähtyy (aina välillä) hieman pidemmäksi aikaa ja kaikkien matkustajien henkilöllisyys tarkastetaan (kiitos kiristyneiden pakolaislakien). Vapaata liikkumista valtioiden välillä EU:n sisällä ei enää ole. Minusta se on hyvä asia tässä maailman tilanteessa.

Hiiabilla amppelit pylväisiin. Kätevää.

Malmön keskustaa kiertävä kanaali.

Malmön keskusta on kompakti ja siisti. Kaikkialle pääsee kävellen. Keskustaa kiertää kanaali (Förstadskanalen), jonka varrella on kauniita puistoja, ja jonka sisäpuolelle jää mm. vanha kaupunki toreineen.

 Malmöstä Kööpenhaminaan - ja takaisin - pääsee helposti junalla. Matka yhdeltä aikuiselta yhteen suuntaan maksaa n. 14€ ja matka kestää puoli tuntia.

Ruuhkaa Kastrupin asemalla. Kannattaa tunkea lähelle laiturin reunaa, että pääsee junaan. Röyhkeys on valttia.

Mutta, mutta… Ne junat. Tai lähinnä se ihmismäärä. Kastrupin lentokenttä on iso solmukohta kansainvälisessä lentoliikenteessä ja sen kyllä huomaa. Junat Ruotsin suuntaan ovat niin täynnä kuin mahdollista. Jos et hyökkää törkeästi jonon kärkeen, joudut seisomaan ja monesti jopa jäämään junasta pois. Jengiä on kuin pipoa.

Lähtiessämme kotimatkalle juna oli niin myöhässä, ettei se voinut pysähtyä lentokentällä vaan veti ohi ja pysähtyi seuraavalla asemalla. Siinä sitten junasta ulos ja laiturin toiselle puolen odottamaan lentokentälle menevää junaa satojen muiden kanssa. Matkailu avartaa… jep.

Kööpenhamina on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki. Kannattaa löntystellä Strøgetistä (pääkävelykatu) sivummalle ja tutustua kujiin ja puistoihin. Ja ehdottomasti kannattaa käydä Nyhavn' issa.

Lippakioskit ovat Tanskassa hieman koristeellisempia kuin Suomessa

Ryysistä Nyhavn'issa

Nyhavn on 1600-luvulta peräisin oleva satama-alue. Vanhin edelleen pystyssä oleva talo on rakennettu 1681.

Rakkaus kukoistaa alueella, joka oli tunnettu merimiehistä ja prostituoiduista.
Ja sitä kautta juopettuluista, tappeluista ja muista mm. Suomen Juhannukseen liittyvistä aktiviteeteistä. 

Kokko odottaa Nyhavn'issa.

Myös H.C. Andersen asui alueella 18 vuotta. Ilmankos satuja syntyi satusedän kynästä.

Konna sylkee.
(it's not a sipiting coobraa... Tää vitsi aukeaa vain frendille, sori)

Andy The Dog. Kerrassaan ihana kaveri. :)

Jälleen yksi onnistunut ja riemuisa matka takana. Nyt lepoa Espoossa ja suunnitelmat seuraavaan keikkaan muhimaan. Kotimaata on vielä näkemättä, joten.... 

Ei lentoa ilman gin-tonic'ia. Ei todellakaan. :)

Hejssan!

Asian vierestä. Lomablogi, osa 7. Tallinnan jälkeen...

Matkapäiväkirja, Tallinna - Espoo
19.6.2016

Ihanaa lepoa parit päivät, sillä jos matkailu avartaa, se myös väsyttää.
Eilinen lauantaipäivä meni totaalisessa horroksessa ja nyt alkaa taas olemaan virtaa kintaissa.
Mihinkäs sitä seuraavaksi..?

Tässä vielä pari räpsyä Tallinnasta.

Telliskivi on siis melko uusi kohde, jossa kannattaa käydä syömässä ja juomassa kun Tallinnassa piipahtaa.
Hinnat ovat sielläkin meidän turistien takia nousseet, mutta pärjäävät vertailussa hyvinkin Tallinnan keskustan kanssa. 

Pudel baar. Kuulemma Tallinnan paras olutbaari.
(Telliskivi 60a)

Eipä taida Suomesta löytyä näin tasokkaita muraaleja.

Tässä se neljä kertaa varastettu peurapatsas. Ilmeisesti valumuotti on jossain valmiina, sillä kyseinen patsas on pöllity siksi, että sen voi paloitella ja myydä siitä saatava pronssi (?) kilohinnalla.

Tallinan vanhimpia rakennuksia. Tuo portti erotti aikoinaan yläkaupungin alakaupungista. Yläkaupungissa asui ylhäistö ja alakaupungissa kauppiaat ja käsityöläiset eli rahvas. 

Koht baari. (Lai 8, Tallinna)
Pieni kapakka vanhassa kaupungissa. Valikoima on riittävä ja edullinen.

Back to Funland. 

Satamassa odotti saksalainen huvialus. Meidän laivasta joku älyn jättiläinen karjui: aamuja, aamuja!
Saksassa asevelvollisuus lopetettiin 2011. Eli tuossakin palvelee ammattimiehistö, joille aamut ovat ihan itse valittuja.

Jep. Matkailu avartaa ja rasittaa. Mutta niin sen pitääkin. Lomaa on jäljellä vaikka kuinka, joten nyt ebookersiin katsomaan seuraavaa kohdetta!

Tere!

Asian vierestä. Lomablogi osa 6. Tallinnassapa hyvinin.

Matkapäiväkirja, Tallinna

16.6.2016

Ei me kauaa kotona Espoossa viihdytty. Yksi päivä lepoa Espanjan keikan jälkeen ja sitten Tallinnaan. Mukaan lähti vaimon sisko ja hänen tyttärensä.

Ja tietenkin ne viikon ainoat kaksi vesisadepäivää osuu juuri tähän.

Ei haittaa, majoittauduimme kylpylään, joten kastuimme joka tapauksessa. J

Ja eikun uimaan! Eli allasbaariin. ;)

Satamaan kun päästiin, niin päätettiin ottaa taksi hotellille. Ja mikä saatiinkaan! Noin 60-vuotias setämies, joka oli kyllä puoliksi matkaopas. Lyhyen matkan aikana tuli sellainen annos historiaa, että oksat pois. Ja vielä hyvällä suomenkielellä. Olimme aivan otettuja, mutta ei se vielä tähän kyytiin jäänyt, siitä kohta lisää…

Joka tietää, missä tämä on, niin hän tietää. (AK-47, näyttää tsekkiläiseltä versiolta)

Tallinnahan alkaa olemaan aika passé. Ainakin meille, jotka käyvät täällä suhteellisen useasti. Siitä huolimatta tämä kaupunki yllättää positiivisesti lähes joka kerta. Tällä kertaa yllätys tuli hyvän ystävän avustuksella. Tutustuimme (pintapuolisesti) Telliskiven hipsterialueeseen.

Teinit sutanneet seinää. Häpeisivät!

Ravintola F-Hoone.

F-Hoonen Furgeri. Kyllä: Furgeri. Nam!

Ensimmäinen käynti Lennusadam’assa eli merimuseossa oli kokemisen arvoinen. (Ehkä kuitenkin miehet saavat paikasta enemmän irti. Paljon pyssyjä ja pienoismalleja).

Merimuseo. Cool.

Alkoi soimaan päässä Das Boot 'in tunnari...

Tallinnan matkaan kuuluu aina ruuasta nauttiminen. (niin kuin kaikkiin matkoihimme) Aika perinteisen kaavan mukaan mentiin keskiviikko iltana, eli tuttu Beer House Dunkri kadulla. Toimii aina.

Ja yllätys! Sama kuusikymppinen matkaopas/taksikuski oli kuljettajanamme kuin satamaan tullessamme. Aivan mahtavaa! Hemmo ajoi ja suu kävi. Saimme tietää, miksi venäläiset eivät hyväksyneet Jeltsinin muistolaattaa Tallinnaan ja miksi keskiajalla alakaupunkilaisia kauppiaita kutsuttiin ”pippurisäkeiksi”. Saimme myös tietää, miksi peurapatsas Nunne kadun varrella olevasta kauniista pikkupuistosta on pöllitty niin monta kertaa (ainakin 4).

Toivottavasti Suomestakin löytyy samanlaisia taksikuskeja.

Valkosibulaleipää ja possukorvia.

Illalla taas syömään ja juomaan. Ja ehkä poltan yhden sikarin.

Asian vierestä. Lomablogi osa 5. Back in Finland

Matkablogi, osa 5.
14.6.2016

Menkää Espanjaan. Se on helppoa, sanotaan.
Ottakaa pakettimatka. Se on helppoa, sanotaan.

Jaa-a...
Sekä menomatka, että tulomatka kestivät kummatkin n. 12 tuntia. Heräsi ajatus, että sillä ajalla matkustaisi ehkä hieman pidemmällekin.

Matkan helpoin osuus: lento. Vueling oli lentoyhtiömme.

Ooo! Laivoja.

Kuten olen jo maininnut, olemme päässeet huomattavasti helpommin (ja monesti nopeammin) kohteeseen kun olemme itse hoitaneet kaiken: lennot, kuljetukset ja hotellit.

Ja nyt seis! Tämä ei ole narinablogi. Matka oli kaikkinensa kokemisen arvoinen ja kohde mitä mainioin.

Do you wanna ride with banana? Sí, plátano, señor.

Tässä yksi ryhmä niitä mini-palloilijoita. Ryhmä koossa vielä hetken. Toivon koko sydämestäni, että näistä kasvaa isona jalkapalloa lajina kunnioittavia oikeita faneja ja pelaajia, eikä niitä idiootteja ja mulkkuja, jotka pilaavat EM-kisojen ja omien joukkueidensa maineen Ranskassa.

Okei. Paluumatka.
Taas bussi ei muka mahtunut meidän hotellin eteen, vaan meidän piti kävellen kiertää toisen hotellin edustalle kyytiin. (väite on absurdi, koska hotellimme edessä seisoi jatkuvasti isoja turistibusseja)
Matka Barcelonan lentokentälle kesti noin 2 tuntia. Siellä sitten seisottiin jonottamassa Vuelingin tiskille melkein puolitoista tuntia. Harmittaa, etten ottanut kuvaa siitä ihmismassasta, mutta voin sanoa, että kyllä oli porukkaa. Ja minä osaan aina valita sen jonon, jossa on kaikenmaailman säätäjää...

Yksi edellisen illan juhlijoista lepäsi penkilllä lähtöaamuna.
Ei kaikunut kannatuslaulut, korkeintaan kuorsaus.

Jonottamisesta huolimatta Barcelonan kenttä toimii niin kuin pitää. Portille päästiin suht' helposti ja sitten se perinteinen: Lento myöhässä. Yllätys! Lopulta lento oli myöhässä tunnin, mistä iso aika vietetiin koneessa istuen ja ihmetellen, että miksei turbiinit tuuppaa putkea ilmojen teille.

Rakas kameralaukkuni (kiitos edelleen, Miikka A.) on ottanut hittiä vuosien saatossa, joten kirkas pakkausteippi on tarpeen. Pitääpä keksiä joku ratkaisu lisätä laukun elinikää...

Helsinkiä pilvien korkeudelta. Kotimatkalla.

Menkää Espanjaan, sa... Minä sanon. Se kannattaa. Ehdottomasti.
Mutta rakentakaa itse matkanne. Se on internet-aikakaudella helppoa. Vaatii hieman aikaa ja selvittämistä, mutta siitä se seikkailu alkaa. :)

Me seikkaillaan huomenna eksoottiseen Tallinnaan! Ja blogia pukkaa sieltäkin, uskoisin.

Horale, vatos!

Asian vierestä. Lomablogi osa 4. Vielä hetki Espanjassa.

Matkapäiväkirja, Osa 4.

9.-12.6.2016

Jalkapallon EM-kisat alkoivat ja sitä ei voi olla huomaamatta. Hotelli tumpsahti täyteen kaikenlaista jalkapallofanaatikkoa. Möly on sen mukaista. Tällä seudulla on ilmeisesti myös jotkut nappulaliiga-pelit, koska hotellilla pyörii satoja alaikäisiä pelipaidoissaan, sekä heidän huoltajiaan. 

…Ja möly on sen mukaista. Se siitä rauhallisesta lomanvietosta. 

No, hauskaahan se on seurata sokerihumalassa sinkoilevia pieniä pallon potkijoita.

Päivät ovat menneet altaalla polskiessa ja totaalisessa rentoutumisen tilassa. Myös lyhyet käppäilyt itse kaupungissa ovat kuuluneet ohjelmaan.

Kaupunki on siisti ja viehättävä. Paljon kapeita kujia ja pieniä puistoja. Ja paljon pieniä baareja! Korkeuserot ovat mahtavia. Jotkut kujat näyttävät pikemminkin laskettelurinteiltä.

Ystävällistä ja hyvää palvelua saa kaikkialta. Täällä hommat vaan toimii.

Yksi lukuisista ostoskujista.

Täällä on pillleissä lapiot! Kätevää.

Kuten kerroin, korkeuseroja löytyy. Lloret beach.

Rantalelut tarpeen mukaan. :)

Linna 1,5 kilometriä pitkän Lloret Beachin toisessa päässä ei itse asiassa ole linna vaan espanjalaisen teollisuuspohatan Narcís Plajan itselleen rakennuttama kämppä vuosina 1935-1940. Löytyy jokaisesta postikortista ja jääkaappimagneetista.

Hotellilla on muuten asiakkaiden käyttöön varattuna pyykkikone ja kuivausrumpu. Mahtavaa. Poletti sisään ja vaatteet puhtaiksi. Aika harvassa paikassa on moista mahdollisuutta.

Altaalla lojuessa on tullut tehtyä huomioita ihmisistä, ja ehkäpä eri kansalaisuuksien käyttäytymismalleista.

Pari päivää sitten kun olimme saaneet leiriydyttyä hyvään paikkaan altaan reunalle, niin viereen pelmahti noin viisitoista saksalaista nuorta. Saman tien lähti iLuuri ja kaiutinyhdistelmä soittamaan aivan hirveää nykymusiikkia. Jotain diskopaskaa, jota en kuuntele. Rihanna ja mitä-nyt-noita-on. Onneksi tajusivat laskea volyymiä jonkin ajan kuluttua, ettei tarvinnut avautua. Niin, ja pojat soittivat sitten kuitenkin parempaa musaa kuin tytöt.

No, pointti on se, että vaikka kyseinen joukko piti hauskaa ja remusi menemään, niin he korjasivat jälkensä poistuessaan. Samaa ei voi sanoa tietyistä aikuisista.

Kaikki, mikä baaritiskiltä haetaan, jätetään kylmästi pöydille. Nyt puhun siis kertakäyttöastioista, koska muunlaisia täällä ei näe muuta kuin ravintolassa.

Näin pikaisesti kuunnellen: germaanisia kieliä puhuvat käyttäytyvät siivosti (poikkeuksena Britit), eli osaavat korjata jälkensä. Slaavilaisia kieliä puhuvat eivät osaa käyttää roskiksia. Se on heille ilmeisesti aivan liian hankalaa ja alentavaa. (tämä on todella pieni otanta, mutta kuitenkin…)

Tai ehkä on kyse siitä, että All Exclusive tarkoittaa heidän mielestään sitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Voi elää kuin siat pellossa, koska on siitä maksanut.

Ei se roskis nyt niin hirveän kaukana ole. :(

Noutopöydän hohde alkaa aavistuksen hiipua. Hyvää settiä, ei siinä mitään, mutta kyllä ihminen kaipaa sittenkin niitä variaatioita enemmän. Enemmän omaa vapautta valita ja tilata ruokaa. Enemmän chiliä. Enemmän kebabbia. J

Tuosta kulmakupilasta (oik.) saatiin aivan mahtavat kebabit. Ja niiden chilikastike oli ehkä parasta mitä olen koskaan maistanut.

Huomenna on sitten kotiinpaluun aika. Ehkä jossain takaraivossa pieni koti-ikävä jo asuukin. Toivottavasti bussikuski löytää hotellille tällä kertaa. Jännittää muutenkin, että kestääkö matka Suomeen ja Espooseen yli 12 tuntia, kuten tänne tullessa… Seikkailuhan sekin.

Täytyy sanoa, että viikko tällaisessa mestassa on täysin riittävä, ainakin meille.

Eikä missään nimessä siksi, että tämä olisi negatiivinen kokemus. Päinvastoin.

Kaikki on toiminut aivan loistavasti. Olemme saaneet sitä, mitä tulimme hakemaankin. Rentoutumista, lämpöä, hyvää ruokaa ja ajatukset pois arjesta.

Sitä vaan on sillä tavalla levoton, että kun kaikki toimii näin hyvin, alkaa itse tarvita hieman actionia, säpinää.

Ei hätää. Lomaa ei ole kulutettu vielä viikkoakaan!

Ja lomablogiani aion päivittää koko loman ajan, missä sitten olemmekaan.

Oban, 14v single malt. Ja ihan oikeasta lasista.

Adios muchachos! España, muy bien!