Asian vierestä. Lomablogi osa 6. Tallinnassapa hyvinin.

Matkapäiväkirja, Tallinna

16.6.2016

Ei me kauaa kotona Espoossa viihdytty. Yksi päivä lepoa Espanjan keikan jälkeen ja sitten Tallinnaan. Mukaan lähti vaimon sisko ja hänen tyttärensä.

Ja tietenkin ne viikon ainoat kaksi vesisadepäivää osuu juuri tähän.

Ei haittaa, majoittauduimme kylpylään, joten kastuimme joka tapauksessa. J

Ja eikun uimaan! Eli allasbaariin. ;)

Satamaan kun päästiin, niin päätettiin ottaa taksi hotellille. Ja mikä saatiinkaan! Noin 60-vuotias setämies, joka oli kyllä puoliksi matkaopas. Lyhyen matkan aikana tuli sellainen annos historiaa, että oksat pois. Ja vielä hyvällä suomenkielellä. Olimme aivan otettuja, mutta ei se vielä tähän kyytiin jäänyt, siitä kohta lisää…

Joka tietää, missä tämä on, niin hän tietää. (AK-47, näyttää tsekkiläiseltä versiolta)

Tallinnahan alkaa olemaan aika passé. Ainakin meille, jotka käyvät täällä suhteellisen useasti. Siitä huolimatta tämä kaupunki yllättää positiivisesti lähes joka kerta. Tällä kertaa yllätys tuli hyvän ystävän avustuksella. Tutustuimme (pintapuolisesti) Telliskiven hipsterialueeseen.

Teinit sutanneet seinää. Häpeisivät!

Ravintola F-Hoone.

F-Hoonen Furgeri. Kyllä: Furgeri. Nam!

Ensimmäinen käynti Lennusadam’assa eli merimuseossa oli kokemisen arvoinen. (Ehkä kuitenkin miehet saavat paikasta enemmän irti. Paljon pyssyjä ja pienoismalleja).

Merimuseo. Cool.

Alkoi soimaan päässä Das Boot 'in tunnari...

Tallinnan matkaan kuuluu aina ruuasta nauttiminen. (niin kuin kaikkiin matkoihimme) Aika perinteisen kaavan mukaan mentiin keskiviikko iltana, eli tuttu Beer House Dunkri kadulla. Toimii aina.

Ja yllätys! Sama kuusikymppinen matkaopas/taksikuski oli kuljettajanamme kuin satamaan tullessamme. Aivan mahtavaa! Hemmo ajoi ja suu kävi. Saimme tietää, miksi venäläiset eivät hyväksyneet Jeltsinin muistolaattaa Tallinnaan ja miksi keskiajalla alakaupunkilaisia kauppiaita kutsuttiin ”pippurisäkeiksi”. Saimme myös tietää, miksi peurapatsas Nunne kadun varrella olevasta kauniista pikkupuistosta on pöllitty niin monta kertaa (ainakin 4).

Toivottavasti Suomestakin löytyy samanlaisia taksikuskeja.

Valkosibulaleipää ja possukorvia.

Illalla taas syömään ja juomaan. Ja ehkä poltan yhden sikarin.