Road trip to Italy 2018, part 5.

@Rimini
13.6.2018

Rantaloman osuus matkastamme on lähestymässä loppuaan. Perjantaina pakataan taas moottoripyörät ja suunnataan kohti Milanoa ja sen pohjoispuolella olevaa Castellanzan pikkukaupunkia, jossa vietämme viikonlopun siskoni luona.

Ah, Rimini... Helppoa ja mukavaa. Monen mielestä ehkä liiankin.
Voin kertoa, että kun istuu neljä päivää moottoripyörän päällä ja hikoilee perse kivettyneenä kaiken nesteen, minkä saa juotua, Helppo ja Mukava ovat juuri sitä mitä kaipaa.

Yours truly. Adrianmeri (Välimeren lahti Italian ja Balkanin välissä) on mukavan suolainen (3-3,8 %) ja lämmin (22-27 °C)

Auringonlaskun jälkeen.

Jäljet hiekassa. Ranta on mitä mainioin iltakävelylle. Tai iltauinnille.

Päivisin hiekkarannalla kävely ei ilman sandaaleja onnistu. Jalkapohjat palaa.
"On hiekka polttavaa..." lauletaan Kalajoen hiekat -biisissä. Yeah, right!
En ole koskaan Suomessa kävellyt niin kuumalla hiekalla, että se polttaisi.
...asvaltilla kyllä.

"Your body is not a temple, it's an amusement park. Enjoy the ride". Sanoi hiljattain edesmennyt huippukokki, tv-persoona Anthony Bourdain.

Suomennos olisi jotain: "Ruumiisi ei ole temppeli, vaan huvipuisto. Nauti matkastasi."

Siispä:

Pasta al pesto con vongole

Black Angus -pihvilihasta tehdyt jauhelihapihvit (400g) pavuilla ja lohkoperunoilla.

 

Oban-viski ja kuubalainen Montecristo. Ravintolan nimikin löytyy kuvasta.

 

When in Rimini... Bar Milanosta sai aikaisemmin todella hyvät Mohitot. Valitettavasti henkilökunta oli vaihtunut, eikä juoman taso ollut samaa kuin ennen.

 

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta.

Kuten kerroin, löhöilyloma alkaa kääntymään taas road tripiksi. Hyvä niin, johan tässä kaipaa tien päälle. :)

Ciao!

Road trip to Italy 2018, part 4.

10.6.2018, sunnuntai, klo 09:46
Rimini, Italia.

Ei hirveästi päivitettävää.
Rantaloma on... niin, rantalomaa.
Makoilua rannalla, polskimista meressä ja syömistä. Ennen kaikkea syömistä.

Risotto merenelävillä. Yksi parhaimmista risotoista, mitä olen maistanut.
Ravintola on: La Posada

Okei, okei... syödään täällä muutakin kuin herkkuja merestä.
Tässä harvinainen hampurilainen ranskalaisilla. 

Rimini on näin kesäkuussa helpoimpia rantalomakohteita, mitä voi ajatella. Hinnat ovat edullisia (jopa halpoja jos varaa matkat ajoissa), ilma on täydellinen (tällä hetkellä +28 C), eikä turisteja ole liikaa.

Hotellimme kohdalla on ranta suojattu kivisillä aallonmurtajilla.

Ja missä on rantakiviä, siellä on rapuja. Paljon. Näitä veijareita löytyy kyllä koko Riminin edustalta.

Kaupustelijoita vaeltaa rannalla jonkun verran. Se on kai pieni paha siitä, että rantapaikat ovat vartioituja ja turvallisia.

Espresso. Yhdessä annoksessa (n. 0,3 dl) on saman verran kofeiinia kuin kunnon kahvikupillisessa.
Espresso on sitä parempaa, mitä paksumpi vaahto sen pinnalla on.
Ja Espresso tarjotaan aina vesilasillisen kera.

Motoristi (ja perusturisti) kiittää. Itsepalvelupesula. 4 euroa pesu ja 3 euroa puolen tunnin kuivaus. 

 

Matkakumppani näyttää ostaneen lisää pyykättävää.
Totta kai, kun paikalle ollaan päästy, pitää käydä Harley Davidsonin liikkessä.
Tämän alueen HD-putiikki sijaitsee Riccionessa, n. 18 km Riministä kaakkoon.
Pärrällä pääsee.

 

Birra Moretti on mielestäni parempaa kuin toinen italialainen suosikki, Peroni.

Loma jatkuu, joten mikäs tässä. Lähiaikoina saan valmiiksi lyhyen "Road trip"-videon, joten päivitykset täältä Italian auringon alta jatkuvat. Stay tuned!

Ciao!

Road trip to Italy 2018, part 3.

 Saksasta Itävallan läpi Italiaan.

Jep, matka jatkui Münchenista alaspäin Garmisch-Partenkirchenin ja Innsbruckin läpi kohti Brennerin solaa, joka on yksi pääreiteistä Alppien läpi.

Tauko Alppien juurilla. Taas vetää suu väkisin hymyyn kun näkee nämä maisemat.
Mikään kuva ei anna oikeutta Alppien kauneudelle.

Etukäteen ostettu tarra (vignette), eli eräänlainen tietullimaksu (tievero?) Itävallassa. Pitää olla kaikissa moottoriajoneuvoissa, jotka painavat alle 3,5 tonnia.

 

Matkakumppanin, Reijon Fat Bob jollain taukopaikalla. 

 

Lane splitting on sallittua Italiassa. Jei!

Alpeilla, juurikin Brennerin solassa, Italian puolella, törmäsimme ensimmäiseen ruuhkaan. Se oli useita kilometrejä pitkä autojono, joka pyrki E45-moottoritielle tietullin läpi. Vedimme lähes koko letkan splittaamalla eli ajamalla ryömintävauhtia keskikaistalla. Voin kertoa, että kytkinkädestä alkoi tunto kadota loppumetreillä.

Faedo, joka on niin pieni paikka, ettei sinne ole opasteita. Lähin kylä Mezzocorona.
Hotelli oli aivan loistava: La Ferrata.

 

Harvoin sitä saa parkkeerata pärränsä kuistille!
Piha vietti sen verran, että paikan pitäjä (ihastuttava rouva) siirteli kukkaruukut pois patiolta, että saimme pari Harleytä siihen mahtumaan. 

 

Syy ystävälliseen suhtautumiseen bikereita kohtaan paljastui ilmoitustaululta.

Näistä maisemista lähdettiin aamulla kohti Riminiä. 360 km ajoa edessä.

 

Vauhdilla taas mennään. Kyllä Harley on tehty moottoriteille.

 

Päivi viittoo takaa tulevalle Reijolle, että seuraavasta liittymästä tauolle.

Suunniottelua ja neuvonpitoa jossain ennen Modenaa.

Tälle etapille osui matkan ehkä raskain kohta. Liikenneonnettomuuden takia tie E45 oli ruuhkautunut todella pahasti. Jouduimme ryömittämään rekkojen ja häröilevien henkilöautokuskien välistä sellaiset 40 minuuttia 30 asteen helteessä, täydet ajokamppeet päällä. Lämpöhalvaus oli lähellä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsimme kohteeseen. Pärrät parkkiin ja suihkuun.

Ensimmäinen ilta ja Rimini toivotti tervetulleeksi ukkosmyrräkällä, joka onneksi jäi merelle.
Riminillä meitä odotti myös hyvä ystävä Hanna, joten nyt rantalomailua ja vasta parin viikon päästä taas tien päälle.

Loma jatkuu siis auringonoton ja herkuttelun merkeissä, mutta jo ensi viikolla siintää paluumatkan aloitus. 

Ciao!

Road trip to Italy 2018, part 2.

5.6.2018
Gaston Hotel, Italia.

Heti alkuun pahoittelut, etten ole päivittänyt blogiani tarpeeksi usein.
Ajomatkat ovat vieneet kaikki mehut meikäläisestä ja kohteeseen päästyä sitä on halunnut käydä suihkussa ja syömässä ja mennä nukkumaan.

Travemünde. Laiva saapui satamaan aikataulussa, vaikka lähtö myöhästyikin melkein tunnilla.

Näiden käyttö vaati kyllä melkoista pähkäilyä ja lopulta jopa neuvon kysymistä.
Toinen vaihtoehto on "tunnin räpeltämisen ja hikoilun jälkeen päätin, ettei se tuullut viimeeksikään, joten olkoot."
Niin, nämä ovat siis kuormaliinoja.

Lähtöaamu Lyypekistä kohti Leipzigiä. 

Ensimmäinen ajomatka (n. 450 km) alkoi pikkuteitä pitkin. Ja se oli virhe. Puolentoista tunnin ajomatkan aikana olimme edenneet ehkä 80 km. Saksasta puuttuu Pohjoismaiden kaltainen kantatieverkko, joten suurin osa pikkuteistä kiemurtelee ilman minkäänlaista suunnitelmallisuutta kaikkien hiton kylien läpi. Ja lämpötilan ollessa jatkuvasti yli 27 astetta, ei puhelimen navigaattorista ollut mitään hyötyä. Puhelin (puhelimet) ylikuumenivat ensimmäisen 10 minuutin aikana ja sulki näytön. Hyviä ovat, älypuhelimet...

Salzwedel, Saksa. Jonkun paikallisen Alepan parkkipaikalla. Tässä vaiheessa oltiin ajettu n. 195 km ja ilman lämpötila oli 29 astetta. Tämän jälkeen hakeuduimme jo autobaanalle.

Jälleen yksi tauko jossainpäin Saksaa. Taukoja tuli pidettyä 60-80 ajokilometrin välein.

Taukopaikan kauneutta...

...ja taukopaikan "käytännöllisyyttä".

Ensimmäinen asia, mikä Saksan moottoriteillä pisti silmään, oli ajovalojen käyttö. Niitä ei siis monikaan käyttänyt. Ja se on todella typerää. Ensin katsot taustapeilistä, ettei takana näy ketään ja lähdet ohittamaan rekkaa. Lähes välittömästi vasemmalle kaistalle siirryttyäsi takanasi onkin joku maantien harmaa turbo-Audi ja Günter-viiksinen setä huitoo ja kiroilee tuulilasin takana.

Ajonopeutemme oli jotain 110-120 km/h välillä ja ohi suhahteli peltiaskeja aivan kuin olisimme olleet paikallaan. Huh!

Tankkausta kuskille... (Hei, Saksassa kun ollaan, niin tää setti on pakollinen)

...ja tankkausta mopoille.

Huomasin juuri, ettei minulla ole yhtään kuvaa Leipzigin hotellista. Oltiin matkan (ja pienen sadekuuron) jälkeen niin märkiä, hikisiä ja nälkäisiä, ettei tullut mieleenkään mikään kuvien räpsiminen.

Seuraavaksi sitten ajomatka Leipzig - München.

Münchenissä Majoituspaikan respa ja itse hotelli olivat n. kilometrin päässä toisistaan. Ajoimme ahtaaseen pihaan ja aloimme purkamaan laukkuja kun omakotitalolta näyttävän rakennuksen ovesta ryntää nuori nainen kertomaan, että itse yöpyminen tapahtuu kilometrin päässä. Siinä sitten säädetään pyörät taas ympäri ja matka jatkui. Onneksi vain lyhyesti.

Hotelli oli miellyttävä ja niin rauhallisella paikalla, että tuon kuvan oikealla puolelle olevan puskan takaa tuli heti joku paikallinen Kirkkonummelainen paluumuuttaja-kukkahattutäti valittamaan metelistä. Siis siitä, että pyörät olivat käynnissä pysähtymisen jälkeen ehkä minuutin.
No, me emme (hetkellisestä ärtymyksestä huolimatta) provosoituneet, vaan jatkoimme aamulla matkaa kohti Itävaltaa ja Italiaa hyvin vähällä tyhjäkäynnillä hotellin edestä.

Siitä sitten seuraavaksi. Nyt oluelle!

Ciao!