Road trip to Italy 2018, part 3.

 Saksasta Itävallan läpi Italiaan.

Jep, matka jatkui Münchenista alaspäin Garmisch-Partenkirchenin ja Innsbruckin läpi kohti Brennerin solaa, joka on yksi pääreiteistä Alppien läpi.

Tauko Alppien juurilla. Taas vetää suu väkisin hymyyn kun näkee nämä maisemat.
Mikään kuva ei anna oikeutta Alppien kauneudelle.

Etukäteen ostettu tarra (vignette), eli eräänlainen tietullimaksu (tievero?) Itävallassa. Pitää olla kaikissa moottoriajoneuvoissa, jotka painavat alle 3,5 tonnia.

 

Matkakumppanin, Reijon Fat Bob jollain taukopaikalla. 

 

Lane splitting on sallittua Italiassa. Jei!

Alpeilla, juurikin Brennerin solassa, Italian puolella, törmäsimme ensimmäiseen ruuhkaan. Se oli useita kilometrejä pitkä autojono, joka pyrki E45-moottoritielle tietullin läpi. Vedimme lähes koko letkan splittaamalla eli ajamalla ryömintävauhtia keskikaistalla. Voin kertoa, että kytkinkädestä alkoi tunto kadota loppumetreillä.

Faedo, joka on niin pieni paikka, ettei sinne ole opasteita. Lähin kylä Mezzocorona.
Hotelli oli aivan loistava: La Ferrata.

 

Harvoin sitä saa parkkeerata pärränsä kuistille!
Piha vietti sen verran, että paikan pitäjä (ihastuttava rouva) siirteli kukkaruukut pois patiolta, että saimme pari Harleytä siihen mahtumaan. 

 

Syy ystävälliseen suhtautumiseen bikereita kohtaan paljastui ilmoitustaululta.

Näistä maisemista lähdettiin aamulla kohti Riminiä. 360 km ajoa edessä.

 

Vauhdilla taas mennään. Kyllä Harley on tehty moottoriteille.

 

Päivi viittoo takaa tulevalle Reijolle, että seuraavasta liittymästä tauolle.

Suunniottelua ja neuvonpitoa jossain ennen Modenaa.

Tälle etapille osui matkan ehkä raskain kohta. Liikenneonnettomuuden takia tie E45 oli ruuhkautunut todella pahasti. Jouduimme ryömittämään rekkojen ja häröilevien henkilöautokuskien välistä sellaiset 40 minuuttia 30 asteen helteessä, täydet ajokamppeet päällä. Lämpöhalvaus oli lähellä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsimme kohteeseen. Pärrät parkkiin ja suihkuun.

Ensimmäinen ilta ja Rimini toivotti tervetulleeksi ukkosmyrräkällä, joka onneksi jäi merelle.
Riminillä meitä odotti myös hyvä ystävä Hanna, joten nyt rantalomailua ja vasta parin viikon päästä taas tien päälle.

Loma jatkuu siis auringonoton ja herkuttelun merkeissä, mutta jo ensi viikolla siintää paluumatkan aloitus. 

Ciao!