Asian vierestä. Lomablogi osa 4. Vielä hetki Espanjassa.

Matkapäiväkirja, Osa 4.

9.-12.6.2016

Jalkapallon EM-kisat alkoivat ja sitä ei voi olla huomaamatta. Hotelli tumpsahti täyteen kaikenlaista jalkapallofanaatikkoa. Möly on sen mukaista. Tällä seudulla on ilmeisesti myös jotkut nappulaliiga-pelit, koska hotellilla pyörii satoja alaikäisiä pelipaidoissaan, sekä heidän huoltajiaan. 

…Ja möly on sen mukaista. Se siitä rauhallisesta lomanvietosta. 

No, hauskaahan se on seurata sokerihumalassa sinkoilevia pieniä pallon potkijoita.

Päivät ovat menneet altaalla polskiessa ja totaalisessa rentoutumisen tilassa. Myös lyhyet käppäilyt itse kaupungissa ovat kuuluneet ohjelmaan.

Kaupunki on siisti ja viehättävä. Paljon kapeita kujia ja pieniä puistoja. Ja paljon pieniä baareja! Korkeuserot ovat mahtavia. Jotkut kujat näyttävät pikemminkin laskettelurinteiltä.

Ystävällistä ja hyvää palvelua saa kaikkialta. Täällä hommat vaan toimii.

Yksi lukuisista ostoskujista.

Täällä on pillleissä lapiot! Kätevää.

Kuten kerroin, korkeuseroja löytyy. Lloret beach.

Rantalelut tarpeen mukaan. :)

Linna 1,5 kilometriä pitkän Lloret Beachin toisessa päässä ei itse asiassa ole linna vaan espanjalaisen teollisuuspohatan Narcís Plajan itselleen rakennuttama kämppä vuosina 1935-1940. Löytyy jokaisesta postikortista ja jääkaappimagneetista.

Hotellilla on muuten asiakkaiden käyttöön varattuna pyykkikone ja kuivausrumpu. Mahtavaa. Poletti sisään ja vaatteet puhtaiksi. Aika harvassa paikassa on moista mahdollisuutta.

Altaalla lojuessa on tullut tehtyä huomioita ihmisistä, ja ehkäpä eri kansalaisuuksien käyttäytymismalleista.

Pari päivää sitten kun olimme saaneet leiriydyttyä hyvään paikkaan altaan reunalle, niin viereen pelmahti noin viisitoista saksalaista nuorta. Saman tien lähti iLuuri ja kaiutinyhdistelmä soittamaan aivan hirveää nykymusiikkia. Jotain diskopaskaa, jota en kuuntele. Rihanna ja mitä-nyt-noita-on. Onneksi tajusivat laskea volyymiä jonkin ajan kuluttua, ettei tarvinnut avautua. Niin, ja pojat soittivat sitten kuitenkin parempaa musaa kuin tytöt.

No, pointti on se, että vaikka kyseinen joukko piti hauskaa ja remusi menemään, niin he korjasivat jälkensä poistuessaan. Samaa ei voi sanoa tietyistä aikuisista.

Kaikki, mikä baaritiskiltä haetaan, jätetään kylmästi pöydille. Nyt puhun siis kertakäyttöastioista, koska muunlaisia täällä ei näe muuta kuin ravintolassa.

Näin pikaisesti kuunnellen: germaanisia kieliä puhuvat käyttäytyvät siivosti (poikkeuksena Britit), eli osaavat korjata jälkensä. Slaavilaisia kieliä puhuvat eivät osaa käyttää roskiksia. Se on heille ilmeisesti aivan liian hankalaa ja alentavaa. (tämä on todella pieni otanta, mutta kuitenkin…)

Tai ehkä on kyse siitä, että All Exclusive tarkoittaa heidän mielestään sitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Voi elää kuin siat pellossa, koska on siitä maksanut.

Ei se roskis nyt niin hirveän kaukana ole. :(

Noutopöydän hohde alkaa aavistuksen hiipua. Hyvää settiä, ei siinä mitään, mutta kyllä ihminen kaipaa sittenkin niitä variaatioita enemmän. Enemmän omaa vapautta valita ja tilata ruokaa. Enemmän chiliä. Enemmän kebabbia. J

Tuosta kulmakupilasta (oik.) saatiin aivan mahtavat kebabit. Ja niiden chilikastike oli ehkä parasta mitä olen koskaan maistanut.

Huomenna on sitten kotiinpaluun aika. Ehkä jossain takaraivossa pieni koti-ikävä jo asuukin. Toivottavasti bussikuski löytää hotellille tällä kertaa. Jännittää muutenkin, että kestääkö matka Suomeen ja Espooseen yli 12 tuntia, kuten tänne tullessa… Seikkailuhan sekin.

Täytyy sanoa, että viikko tällaisessa mestassa on täysin riittävä, ainakin meille.

Eikä missään nimessä siksi, että tämä olisi negatiivinen kokemus. Päinvastoin.

Kaikki on toiminut aivan loistavasti. Olemme saaneet sitä, mitä tulimme hakemaankin. Rentoutumista, lämpöä, hyvää ruokaa ja ajatukset pois arjesta.

Sitä vaan on sillä tavalla levoton, että kun kaikki toimii näin hyvin, alkaa itse tarvita hieman actionia, säpinää.

Ei hätää. Lomaa ei ole kulutettu vielä viikkoakaan!

Ja lomablogiani aion päivittää koko loman ajan, missä sitten olemmekaan.

Oban, 14v single malt. Ja ihan oikeasta lasista.

Adios muchachos! España, muy bien!