Asian vierstä (lomablogi). IV

Beach and people.

17.7.2015

Toinen rantapäivä takana. Näin tottumattomalle ne tuntuvat täysiltä työpäiviltä. Olo on aivan piiskattu kun pääsee iltapäivällä takaisin hotellille.

Rannalta ei hirveästi kehtaa kuvia räpsiä, saa vielä pervon maineen. Hiekkaa, aurinkoa ja lämpöä riittää. Positiivisena asiana kaupustelijoiden vähyys.
Cattolicassa ei juuri nähtävyyksiä ole, mutta ei tänne patsaita tulla pällistelemäänkään. Tänne tullaan hikoilemaan rantatuoleissa ja uimaan leppoisan lämpimässä meressä. Ja illalla suunnataan itse kaupungin kaduille ja syödään hyvin.

Syömisestä tuli mieleen hotellimme eräs omituisuus aamupalalla: Keitä itse munasi.
Raaka muna kuvassa näkyvään verkkokuppiin ja plumpsis! suorakaiteen muotoiseen keittimeen. Okei, saat juuri sellaisia munia kuin haluat, mutta voin kertoa, että lähes kiehuvan kuuman kananmunan kuoriminen on aikaa vievää puuhaa. Jäähdytysmahdollisuutta kun ei ole. Aamiainen venähtää. Munat ovat tulikuumia vielä 20 minuutinkin jälkeen. Huomenna heitän ne uima-altaaseen jäähtymään.

Kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita. Mereneläviin erikoistuneista mm. tämä.
Yhtenä ärsyttävänä piirteenä ravintoloissa on laskun odottelu tai edes odottelu ylipäätään.
Sinut ohjataan pöytään ja sitten odotellaan ja odotellaan. Lopulta saat ruokalistat ja taas odotellaan.
Kun tilanne näyttää jo siltä, että nyt saa riittää, me häivymme, tarjoilija ilmestyy ja sitten alkaa tapahtumaan. Juomat ja ruuat tulevat nopeasti ja asiantuntevasti.
Mutta sitten: maksun aika. Pyydät laskun ja sitten odottellaan. Yllä olevassa ravintolassa odotimme laskua (siis jo pyydettyämme sitä) n. 15 minuuttia.
Kun sitten saimme laskun ja ärtyneenä yritin maksaa sen samantien, häipyi kyyppari palvelemaan muita ja me taas - niin - odottelimme. Yli kymmenen minuuttia!
Nyt pitää tietenkin muistaa, että paikat ovat hyvinkin ruuhkaisia iltaisin, mutta joku roti! Luulisi, että jos ravintolaan jonottaa jengiä, sen pitäjät haluaisivat jo syöneet ja juoneet ulos pöytätilaa viemästä.
Joo, joo, kulttuurierot ja plää plää.
Pohjois-Eurooppalaiseen tehokkuuteen tottuneelle moinen odottelu on paha paikka. Ei herunut tippiä.

Strozzapreti alla canocchie, limone, basilico e pane bruciato

Risotto con tonno, pomodore e burrata

Ja nyt pieni muistutus:
Älä tilaa risottoa raa´alla tonnikalalla +34 asteen lämpötilassa. Tai älä ainakaan syö sitä.
Oli hyvää, mutta siitä tuli lisääntynyt tarve istua pytyllä, vilunväristykset ja yleinen voimattomuus, kohta vuorokauden verran. Ei tässä nyt ihan sänkypotilaana olla, mutta joo... Ei raakaa kalaa helteillä.

Ehkä parantelen vatsaani Limoncellolla, Italiassa kun ollaan. Täällä katumyymälät ovat täynnä sitä itseään ja satoja variaatioita.
Limoncello on sitruunalikööri, jota valmistetaan Etelä-Italiassa, erityisesti Napolin lahden alueella, Sorrentinen niemimaalla ja Amalfin rannikolla.
Perinteisesti se kuuluu valmistaa Femminello St. Teresa -sitruunalajikkeesta. Alkoholiprosentin tulee olla 28-33%. Se on heti Grappan jälkeen suosituin väkevä juoma Italiassa.

Äh! Parasta lääkettä kiukuttelevaan vatsaan on pizza ja olut. Tässä Pizza Diavola. Jääkaapissa Peronia. Kyllä se siitä.
Ciao!