Asian vierestä (lomablogi). VII

Kaksi Italiaa.

25.-26.7.2015

Cattolica jäi taakse perjantaina 24.7. ja edessä odotti aivan uusi kokemus.
Matkapäivä Cattolicasta Milanoon alkoi myöhässä kulkeneella paikallisjunalla, jonka vuoksi myöhästyimme seuraavasta Bolognassa. Pienen selvityksen ja tunnin odotuksen jälkeen pääsimme seuraavaan junaan, jossa jouduimme maksamaan konduktöörille 1. luokan istumapaikoista. (junan kaikki muut paikat olivat täynnä).
Lauantaiaamuna suuntasimme sitten kohti pohjoista ja Alppeja.

 

Viganellan kirkko, Antronan laaksossa

Ja mikä elämys! Tähän ikään asti olen elänyt ja vasta nyt pääsin Alppien juurille. Maisemat ovat niin kauniita, että silmiin sattuu.

 

Lago di Antrona.

 

Kyseisen järven ympäri menee "helppo" vaellusreitti.

Helppous tarkoittaa, ettei korkeanpaikankammosta kärsivien (kuten vaimoni) ole suotavaa reitille lähteä. Tai ainakin kannattaa kääntyä jossain vaiheessa takaisin.

 

Nousu tälle kohdalle oli todella jyrkkä. Reitti jatkuu putouksen alta notkuvaa terässiltaa pitkin.

 

No joo, olihan se ihan helvetin upea mesta! Tuolla alhaalla on joku uimarikin...

 

Siskoni (kuvassa), joka myös kärsii korkeanpaikankammosta, harppoi tämän kohdan nopeasti. Vaimoni ylitti itsensä, eikä suostunut kääntymään takaisin. Hän selvisi voittajana toiselle puolelle. Hurja suoritus, varsinkin kun näin kuinka koville se otti. Olen ylpeä vaimostani. 

Yövyimme mielettömässä paikassa nimeltään: Alberobello. Vuorenrinteelle rakennettu leirintäalue, jossa oli luonnollisesti myös kuvassa näkyvän kaltaisia mökkejä vuokrattavana.

 

Voisihan sitä huonommissakin maisemissa kylpeä...

 

Aurinko laskee Antronan laaksossa.

 

Seuraavana päivänä oli aika käväistä hieman korkeammalla. Matkamme suuntautui Alpe Cheggion kylään, 1500 metriä merenpinnan yläpuolelle. Järjettömän kiemuraista tietä yhä ylemmäs.
Alpeilla on kirjoittamaton sääntö, että alaspäin kapeaa tietä autolla ajava väistää aina ylöspäin pyrkivää.

 

Kirkkoja Italiassa riittää. Taustalla näkyvä vuori on 2400 metriä korkea ja sen toinen puoli onkin jo Sveitsiä.

 

 

Sergio ja Sara ja Tuuli. Ja korkean leirin lehmät.

 

Täällä on ilma sen verran kevyttä, että kevytmaito taitaa tulla näistä lehmistä...

 

 

Lago Alpe Dei Cavalli. Veden turkoosi väri tulee ilmeisesti kalliosta siihen liuonneesta salpietarista.

 

 

 

Näin rinteessä puron, joten sinne oli pakko kiivetä.

 

Purosta johdettiin vesi vanhaa kourua pitkin useita satoja metrejä kohti Cavalli-järveä.

Kourussa kasvoi hämmentävä määrä erillaisia kukkasia.

Kaksi Italiaa, vai pitäisikö sanoa kolme.
Firenze (Florence) - Kaiken ihmisen rakentaman ja tuottaman kauneuden keskittymä. Upea ja ihmeellinen.
Cattolica (koko alue, Rimini, Riccione, Cattolica) - Polttavan kuumaa hiekkaa, leppoisan lämmin meri ja aurinkoa. Todellista rantalomailua.
Italian Alpit - Henkeäsalpaavaa, jylhää kauneutta, minkä edessä taas kaikki ihmisen rakentama kutistuu mitättömäksi piiperrykseksi.
Näiden lisäksi ystävälliset, avuliaat ja rennon elämäntyylin mestarit, italialaiset.
Mahtava maa.

Special "thank you!" goes to Sergio, my sister´s husband, our guide on a trip and great friend. I´m privileged to know you, mate.