Oman kirjan markkinointi on kuin puskista huutelua: Ääntä löytyy, mutta kohdetta ei.
Lähetin tänään e-kirjani Median Sudet Kirjavinkit.fi sivuston vinkkaajille luettavaksi (ja vinkattavaksi) jos vaikka he innostuisivat siitä ja saisin sitä kautta hieman lisää potkua markkinointiin.
Yllätyin nopeasta vastauksesta, jonka sisältö oli tämä:
"Suhtautuminen e-kirjoihin tuntuu olevan vielä vähän
varautunutta, minä ja pari avustajaa luemme kyllä myös e-kirjoja, mutta
valtaosa avustajista ei."
Näin se tässä maassa vielä menee. E-kirjojen kustantaminen on lähes riskitöntä kustantajan kannalta, joten kynnys on matalalla. Se luonnollisesti aiheuttaa ylenkatsomista ja tuhahtelua "oikeiden" kirjojen parissa puuhaavilta.
Itse en haluaisi kuulua ryhmään "jotain helposti tuotettua ja huonosti kirjoitettua kuraa, tiedäthän, e-kirja... pöh!"
Esimerkiksi Helsingin Sanomat listasi viikko sitten (Kirjakevät 2015, 23.1.) kaikki alkuvuonna julkaistavat/julkaistut teokset. Sitä eivät maininneet, että lista koski vain painettuja kirjoja.
Ymmärrän sen, että e-kirjoja julkaistaan suuria määriä ja niiden listaaminen olisi hankalaa, mutta kyllähän tuo kertoo siitä asenteesta, mikä e-kirjoja kohtaan on vielä valloillaan.
Itse avasin ensimmäisen e-kirjani eilen, joten mikään niiden puolestapuhuja ja promoottori en siis ole. Yllätyin kuitenkin kuinka helppoa ja mukavaa on tabletilta lukeminen. Vaivatonta.
Aivan varmasti tulen kasvattamaan digitaalisen kirjahyllymme sisältöä vaimoni kanssa hyvinkin pian. Sinne nimittäin mahtuu, eikä tarvitse pyyhkiä pölyjä.
Syrjäyttääkö se painetut kirjat? Ei tietenkään, mutta samalle viivalle se nousee meidän taloudessamme, olivat paperi-patriootit mitä mieltä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti