Laiska mies kirjoittaa.

Kuvassa kirjoittaja. Laiska kirjoittaja.
Ihme, että saan mitään aikaiseksi.

Kirjoittamiseen ajaa pakko. Jokin ärsyttävä kipinä aivoissa, joka vaatii kirjoittamaan. Se pakko ei synny siitä, että haluaisin saada teokseni julki. Se pakko syntyy yksinkertaisesta tarpeesta. Päässäni on lukuisia ideoita, tarinoita, jotka minun mielestäni pitää kertoa.
Tai ehkäpä niiden tarinoiden henkilöt haluavat astua julkisuuteen. Ehkä he haluavat, että heidän tarinansa kerrotaan ja minä olen vain välikätenä siinä prosessissa.
(Ei, minulla ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä, skitsofreniaa...)
Esteenä kirjoittamiselleni on oma saamattomuuteni. Työni vuoksi minulla on arkivapaita. Saan olla omassa rauhassa kotona, hiljaisuuden ympäröimänä. Ihanteelliset olosuhteet kirjoittajalle. Siis sellaiselle, joka saa jotain aikaan. Minä sorrun vapaillani katsomaan leffoja tai pelaamaan tietokonepelejä. Sorrun käyttämään työteliään ja hedelmällisen ajan sen passiiviseen tuhlaamiseen.
...Vaikkakin pääni sisällä olevat tarinat valtaavat välillä koko ajatusmaailmani.

Sen lisäksi, että olen laiska, olen myös ujo.
Ala-asteella minut valittiin näytelmäkerhoon, muistaakseni tahtoani vastaan. Taisi olla neljännellä luokalla. Se oli pelottavaa.
Olen aina ollut hieman varautunut suuressa joukossa. Olin se ujo poika ja olen osittain sitä vieläkin. Massat ahdistavat.
Näytelmäkerhossa pelastukseksi tuli nukketeatteri. Ensimmäiset esitykset muulle luokalle tehtiin parin-kolmen tyypin voimin ja mikä ihanuus! Sain piilotella sermin takan ja vain mölistä ja heilutella käsinukkea pääni yläpuolella. Sain luoda jotain, mutta minun ei tarvinnut kohdata liveyleisön tuijotusta ja suoraa arvostelua.
Ensimmäisessä näytelmässä, joka esitettiin liikuntasalissa kaikkien lasten vanhemmille, esitin kiveä. Olin lavalla, mutta turvassa pahvikiven sisällä, hehee! No joo, taisi siihen sisältyä joku lauluesitys, jossa minunkin piti laulaa. Melko varmasti punotin ja pidätin pakonomaista tarvetta virtsata. :)

Kirjoittaminen siis sopii minulle mainiosti. Tarinoita riittää, eikä minun tarvitse niiden esiintuomiseksi olla itse esillä. (poikkeuksena tietenkin videot ja kuvat. Mutta nekin ovat tallenteita, eivät livenä esiintymistä)
Ainoa este kirjoittamiselleni on vielä selätettävänä. Se laiskuus.
Tässä pieni katkelma Median Sudet -kirjasta. Sisältää juonipaljastuksen!!! (MAINOS)

"Nimetön, pikkusormi ja oikean käden peukalon kynsinauha. Niitä kirveli. Sormet olivat vereslihalla kynsivallien kohdalta. Jyri pesi käsiään omistamansa ravintolan DreamShackin henkilökunnan wc-tilassa. Hän ravisti käsiään pesualtaan yllä ja katsoi peilikuvaansa. Stressi näkyi silmäpusseissa ja rasvoittuvassa nenänvarressa. Hän katsoi itseään pitkään ja päätti, ettei menettäisi yöuniaan sen pikkuhomon takia.

Mitä sitten? Se pelle heitettiin susille ja joutuu tulemaan ulos kaapista. Ja se tietenkin lisää sen raapustelijan kirjojen myyntiä potenssiin kymmenen. Ehkä se homo kirjoittaa kokemuksistaan bestsellerin ja voittaa sillä toisen Finlandia-palkinnon.

Ahdistunut esikoiskirjailija oli aikoinaan löytänyt juuri Jyri Lievistön kautta muutaman kontaktin perversioihinsa ja nyt se suuri salaisuus oli siirtynyt eteenpäin. Se oli siirtynyt taholle, jonka kautta se paljastuisi, tulisi kohahduttamaan ja kaikumaan vallan kamareissa. Mahtimiehiäkin saattaa mennä sen pesuveden mukana…

Närästys voimistui ajatuksen myötä. Vaikkei Jyri välittänyt siitä pikkuhomosta rotan paskan vertaa, hän heräsi tajuamaan liian myöhään, että salaisuuden toinen osapuoli ei katsoisi suopeasti paljastuksia, jotka ravistelisivat suuriakin puita. Vielä vähemmän Jyri piti siitä ajatuksesta, että hän saattaisi itse paljastua salaisuuden paljastajaksi. Siinä pesuvedessä nimittäin ui haita, jotka eivät välittäisi taas hänestä sen rotan paskan vertaa. Silloin pesuvesi värjäytyisi punaiseksi…

Jyrin oma salaisuus oli muuttunut taakaksi."