Matkapäiväkirja,
päivät 1 ja 2.
Tämä matkamme suuntautuu lounaiseen Eurooppaan, Espanjaan.
Ensimmäinen kerta täällä.
Matka.
Se alkoi maanantaina 6.6. pakkaamisella. Ja siirtymällä
ajoissa lentokentälle. Halusimme välttää Kehä ykkösen työmaista johtuvat
ruuhkat. Hyvä niin.
Vaimoa tuleva matka jännitti kovasti. Hän kun oli ollut
kaksi kuukautta pelkästään kotona polvileikkauksen vuoksi ja elämä on pitkälti ollut noin kahden sadan metrin säteellä.
Kentälle päästiin ja sitten: Lento myöhässä (yllätys).
Lentoyhtiö on Vueling.
Matkalla (lennolla) pitää nauttia. Gin tonic package with dryed raspberryes and lavender tonic
Ei paljon,
mutta juuri sen verran, että Barcelonassa ei löytynyt kenttähenkilökuntaa,
joten kökötimme hetken koneessa odottaen ulospääsyä. Alkoi meikälläkin naama
kiristyä…
Kentälle päästyämme vaelsimme pitkän matkan seuraavaan
pisteeseen odottamaan henkilöä, joka ohjaa meidät odottamaan bussikuljetusta
kohteeseen. Ja taas odotusta ja odotusta… (n. 1,5h) Organisointikyky näillä on
samaa luokkaa kuin kaikilla 45 leveysasteen alapuolella elävillä. Se on jossain
”manana, manana ja I don´t give a fuck” välimaastossa. Ja taas oli meikällä
kiilteet hampaissa koetuksella.
Oikeaan bussiin päästiin kuuntelemalla paikallista hemmoa,
joka huuteli - autioituneella lentokentällä - nimiä paperista paksulla
murteella., jonka ymmärtämiseen ei kouluruotsi auttanut. Me olimme: Paeva
Sjuyuygru. (No joo. Syväkuru on kaikilla kielillä niin eksoottisen kuuloinen,
ettei siitä voi erehtyä):
Bussi tietenkin oli jossain hevonkuusessa, jonne piti taas
vaeltaa satoja metrejä.
Sanovat, että ”ota pakettimatka, se on helppoa ja
vaivatonta.” Paskat.
Kokemuksesta voin (voimme) sanoa, että helpoimmalla pääsee
kun hoitaa itse matkat, kuljetukset ja hotellit. Meidän ”helppo” matka
kohteeseen kesti 12 tuntia! Se on aika v.tusti kun ajattelee, että kohde on
Espanjassa.
Hämmentävää oli huomata, miten aluksi hermoillut vaimoni
muuttui zeniläisyyden airueksi, sanoen pitkäksi venyneestä matkasta: ”It is how
it is.”
Bussissa oli ilmastointi luokkaa: Pirkkapakasteet. Ei tullut
hiki. Vitutuksen lisäksi suuvärkki pysyi irvessä kylmyyden takia.
Lloret de Mar. Kaupunki Costa Bravan alueella. Melko mäkinen
kylä, jonka kaikki kadut ovat yksisuuntaisia. Sanomattakin on selvää, ettei
bussikuski löytänyt juuri meidän hotellia vaan pudotti meidät kadunvarrelle
pörrättyään ympyrää puolituntia öisillä kujilla.
Guitart Central Park Resort & Spa. Sen niminen mesta.
Perus 1990-luvun alussa rakennettu hotellikompleksi.
Saapuminen klo 01:45 oli antikliimaksi. Turistivero +
avaimet käteen ja hyvää yötä. Joskin meillä oli niin kova nälkä, että
suuntasimme lähistölle etsimään yöpalaa. Meidät pelasti yksi alueen tuhannesta
kebab/pizza/hampurilaismestasta. Ja täällähän saa tiukkaa viinaa joka
grillistä.
Bisset, pizzaslicet ja viskit vedettyä vaapuimme takaisin
hotelliin. Kello oli 02:30 eli 03:30 Suomen aikaa ja me olimme perillä.
7.6. Hotellila. Palvelu pelaa ja koska meillä on ”all
exlusive”, niin juomaa ja ruokaa riittää. Kalliimmat viinat eivät kuulu edes
meidän tilaamaan pakettiin. Ne ovat lasikaapeissa tyrkyllä rahaa vastaan.
Meille käy halvempikin väkijuoma. Js
Noutopöytä lounaalla ja illallisella pesee perinteisen
ruotsinlaivabuffetin mennen tullen makujensa puolesta. (aamupalaa pääsemme
testaamaan huomenna)
Bar Pirata ja Roger, seitsemän meren kauhu. Halpa ja loistava baari. Shotit euron, kannullinen mojitoa (1 litra) 9 euroa. Rai-rai! Kympillä saa melkoiset vauhdit tässä kapakissa. Tyydyimme tutustumiskäynnillä lasillisiin
Joo, tästä se lähtee. Huomenna ehkä rannalle. Tai altaalle. J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti